sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Hope.



Kaikki sormet ja varpaat ristiin <3
voisin jopa rukoilla Laran puolesta.

torstai 24. maaliskuuta 2016

Ajatuksia harrastamisesta

Terkut Saariselältä!
Stressiloman loppuvaiheilla pieni lämpöily ja lenssu alkoivat piinaamaan, joten päätin tappaa aikaa nyt blogin parissa. Haluaisin jakaa teille muutamia ajatuksia tämänhetkisestä tilanteesta.

Kuten tiedätte, etsin Laralle ylläpitopaikkaa. Muutamia yhteenottoja on jo tullutkin, joista yksi olisi erityisesti potentiaalinen (lue: tuttu ihminen). Tallillamme on muutenkin nyt muutamia muutoksia tulossa ja myös poniemme kohtalo on epäselvä. Kaikki on nyt auki ja se ahdistaa.

Ekat kilpailut

Laran tulevaisuus on auki. En millään haluaisi laittaa tammaa monttuun, jos siitä vielä ihania  varsoja saisi. En kuitenkaan kykene tässä elämäntilanteessa järjestämään rahaa tai aikaa varsalle. Ja pystyykö Lara elämään ilman kipuja ja lääkityksiä?  Haluaisin myös ehtiä opiskelemaan kerrankin itselleni mieluisaa alaa ja jyrkkä totuushan on, että AMK veisi päivästä 24 tuntia. Työtä riittäisi pajalla loputtomiin, vaihtoon lähtöä tyrkytetään ja työharjoitteluakin olisi. Puhumattakaan ensivuoden seminaarityöstä ja sen jälkeen häämöttävästä opinnäytetyöstä (pelottavaa, yäk). Larasta saattaisi levon jälkeen tulla vielä harrasteratsu. Nyt ainakin tuntuu, että se on aavistuksen parempi, kun olen antanut sen vain olla. Epäpuhdas kyllä edelleen.


Motivaationi on pohjamudissa, Olen yrittänyt miettiä elämää ilman hevosia ja vähitellen aiemmin mahdottomalta tuntunut ajatus on alkanut tuntumaan realistiselta. Elämä ilman hevosia, kuinka pahalta se kuulostaakaan! Tallille meneminen tuntuu kipeältä. Lara tulee portille höristen vastaan, on maailman hellyydenkipein nallukka ja suorastaan vaatii rapsutuksia. Onneksi tallilla on harvoin samaan aikaan muita, joten olen saanut viettää parhaan ystävän kanssa kahdestaan laatuaikaa. Ja kukaan ei ole nähnyt, kun poistun tallilta itkua niellen. Tuntuu niin väärältä! En voi tehdä mitään toisen eteen. Kylmään, kävelytän, paijaan. Mahdollisuuksien mukaan maksan laserhoitoja. Joka kerta tuntuu väärältä lähteä pois, kun tuntuu etten tiedä oliko tämä viimeinen kerta kun hevoseni näen. Pitäisi osata elää hetkessä ja lakata murehtimasta.

Koko kevät on mennyt sairastellessa. Stressi saa kropan sekaisin ja sairastelemaan. Ajatukset ovat koko ajan hevosessa: miten se voi ja voiko vielä huomennakin? Olisin maailman helpottunein, jos löytäisin Laralle väliaikaisen kodin, jossa joku antaisi sille rakkautta ja huolenpitoa. Itse saisin keskittyä kouluun ja valmistuisin ajallani. Koulu on jäänyt kakkoseksi, kun hevosen tarpeet menevät edelle. Ainiin ja onhan sitä poikaystävääkin joskus ehdittävä paijaamaan (huom. hevonen tulee silti aina ensin).


Tuntuu, että yhtä hyvin voisin lopettaa koko harrastuksen. Ei tästä mitään tule, ole koskaan tullut. Ensimmäinen ja maailman paras hevonen lopetettiin. Toinen hevonen oli liian vaikea ja kuuma minulle, tai ei ehkä olisi ollu, ellei olisi tullut sitä perkeleen onnettomuutta ja aloin pelkäämään. Lara oli melkein kuin eka heppa, mutta sporttisempi ja säpäkämpi. Ihan bueno löytö! Ekan kesän olisin kilpaillut aktiivisemmin, mutta työvuorot sotkivat ne suunnitelmat. Ja seuraavat kesät sitten saikkuiltiinkin. Ja taas yksi unelma murskaantui! Laran kanssa mahdollisuudet olisivat olleet rajattomat. Ei niin ei. Ilmeisesti mulle ei ole vaan suotu sitä onnea, että saisin kokea ja nauttia täysin rinnoin hevosen omistamisen hyvien puolien kera.

Haaveilen kilpailuista, valmennuksista, leireistä, maastoilusta. Ei. Mun hevosenomistajuus on vammojen kuntoutusta, klinikkareissuja, lääkkeitä, kävelyä, kävelyä ja vähän lisää kävelyä. Joku paha karma on mun niskassani. Vaikka on ''vain'' hevonen, niin se ei tarkoita, etteikö se aiheuttaisi murheita ja stressiä. Kun se yksi hevonen loukkaantuu, se oli sitten siinä. Tällä hetkellä tekisi mieli lyödä hanskat tiskiin ja vaihtaa moottoriurheiluun. Tai vaikka ei mihinkään. En jaksaisi taas uusia pettymyksiä.

Pahin kaikista: Miksi juuri Laran täytyy käydä tää kaikki läpi?




Aivan liian tuttu paikka Laralle: klinikka.

maanantai 14. maaliskuuta 2016

Tarjotaan siitokseen!







Oma varsa haaveissa, mutta tamma puuttuu?


Annetaan leasingiin/ylläpitoa vastaan siitoskäyttöön/seurahevoseksi 9-vuotias tamma. i. Hopalong Cassidy ei.Lismors (kts. Sukupostin linkki). Ei sovellu aktiiviseen harrastamiseen loukkaantumisen vuoksi. Kapasiteetikas, kaunis täykkärityyppinen tamma, joka on varustettu maailman kultaisimmalla luonteella (10+). 5-vuotiaana tehnyt racing-luokkia ja osallistunut mm. WBCYH Maailmanmestaruuskilpailujen karsintaan kouluratsastuksessa. Tamma ostettu suoraan kasvattajalta 6-vuotiaana nykyiselle omistajalleen, joten historia täysin tiedossa. Kilpaillut myös kentässä harrastetasolla. Omistaja ei itse opiskeluidensa vuoksi kykene juuri nyt varsaa teettämään, joten antaisitko sinä Laralle tämän mahdollisuuden? Itse valitsemallasi orilla saat juuri sellaisen lopputuloksen, kun haluat. Otahan rohkeasti yhteyttä, niin keskustellaan lisää!
Maailman parhain ja kiltein Lara. Ansaitsisi juuri nyt viettää lomaansa vauvamahaa kasvatellen. Allekirjoittaneella kun ei nyt aika ja raha opiskeluiden ohella riitä varsan kasvattamiseen, mutta parin vuoden päästä tilanne saattaa jo olla toinen. Niin suuri on Lartsun sydän, että periyttäisin siitä enemmän kuin mielelläni jälkeläisiä. Annetaan Laralle mahdollisuus, se on mulle koko maailma <3
(varasuunnitelmana on laittaa Lara kesäksi laidunlomalle ja kattella sitten syssymmällä tilannetta...)

maanantai 4. tammikuuta 2016

Never. Lose. Hope.

Sitä joskus joutuu elämässänsä tekeen erilaisia valintoja. Toiset valinnat osoittautuvat oikeiksi ja toiset vääriksi. Hevosenomistajana kannetaan käsissämme isoa vastuuta ison eläimen terveydestä. Toisinaan kyseenalaistamme ammatti-ihmisten lausuntoja ja luotamme omaan vaistoon. Kyllä kannatti.

Elettiin helmikuuta 2014, ihan tavalllinen päivä muiden joukossa. Mentiin Petran kanssa maneesille hyppytreeneihin, kuten tavallista. Meillähän oli satulaprobleemia tuolloin menossa, joten ratsastin ilman satulaa. Keskihalkaisijalla oli kiva jumppatehtävä, jota siinä sitten vuoroin tehtiin. Tein ravissa ympyrää, kun Lara säikähti maassa olevaa puomia ja hypähti äkisti sivuun. Videosta näen, kuinka hevonen alkaa välittömästi ravaamaan epäpuhtaasti, mutta enhän minä silloin mitään selkään tuntenut...

Veimme Laran Tampereen Teivoon kuvattavaksi. Vikaa ei löytynyt, mutta hevonen könkkäsi. Sain nuhteet eläinlääkäriltä, että olen rasittanut hevosen jalkoja ratsastamalla kovilla alustoilla. Olin ihan ymmälläni, kun kerta olen aina niin tarkka siitä, millaisilla pohjilla menen. Eikä maneesi ole mielestäni liian kova alusta treenata... Piikit polviin ja vuohisniveliin > kotiin > seuraavana päivänä takaisin kun jalat saivat lääkkeestä allergisen reaktion. Palasimme asteittain liikutukseen.


Huhti-toukokuun vaihteessa totesin, että hevonen ei vieläkään tunnu hyvältä. Teivo kutsui taas, eri lääkäri tällä kertaa. Vasemmasta etusesta löytyi pieni murtuma = hankoside oli repäissyt sääriluusta lastun irti. Shockwave-hoitoa 2 viikon välein ja kävelyä. Shockwave-hoidon aikana sattui pieni onnettomuus, jonka johdosta oma jalkani operoitiin syksyllä 2015. Monta kuukautta saikkusimme, palasimme asteittain liikutukseen ja taas saikkusimme. Hevonen luvattiin olevan kisakuntoinen 2015 helmikuussa. Otin todella rauhallisesti ja aloitin vasta helmikuussa ottamaan ensimmäisiä 80cm esteitä.


Hevonen tuntui ihan hyvältä. Mielestäni välillä vähän omituiselta vasemman kierroksen mutkissa, mutta kysyttyäni asiaa muilta olivat kaikki sitä mieltä että hyvältä näyttää. Tähtäsimme kenttäkisoihin ja saimme kvaalit. Kenttäkilpailut menivät hyvin ja aloin jo innokkaana täyttämään loppukauden kisakalenteria.

Elettiin heinäkuuta 2015, seison kotona keskellä kenttää ja itken kuin syötävä. Hevonen könkkää taas vasemmassa kierroksessa. Teivoon siis, tällä kertaa taas eri lääkärille. Jalka todetaan terveeksi, piikitetään ja huilataan. En tässä kohtaa muista ajankulua, mutta kävimme siis 2 vai 3 kertaa tutkituttamassa Laraa loppukesän- syksyn aikana. Lääkärit alkoivat heittää vitsiä ylihysteerisestä hevosenomistajasta, koska eihän hepassa mitään vikaa ole. Aloin itsekkin miettiä omaa mielenterveyttäni.


Lokakuussa Lara muutti Kouvolaan ja sain alkaa itsekkin jalkaleikkauksen jäljiltä ratsastamaan. Kaikki meni ihan hyvin, kunnes Lara veti selkänsä aivan sietämättömään jumiin. Ei auttanut hieronta, akupunktio, laser, ei niin mikään. Juoksuttelin neitiä liinan päässä, irtona, teimme hölkkälenkkejä yhdessä. Kunnes taas seisoin keskellä kenttää itkua pidätellen ja toteavani, että se perkele ontuu taas. Hieroja tuli katsomaan ja toteamaan saman, Päätin rauhoittaa Laran liikutuksen koko loppuvuodeksi täysin. Eli liki kuukauden kävelimme, kylmäsimme, kävelimme ja vähän kylmäsimme lisää.

Päätin, että nyt riittää. Soitin Laukaan klinikalle ja varasin ajan Olli Kaukolle. Löysihän sama mies Mambustakin vian, mitä kolme muuta klinikkaa eivät. Tammikuun 4. pvä klo 12. Kolmantena päivänä vietin tallilla ylimääräistä aikaa, otin järkkärillä pari pääkuvaa Larasta, harjasin hyvin, lellin ja rapsuttelin. Alitajuisesti varauduin, että tämä on meidän viimeinen yhteinen tallipäivä. Kuinka moni haluaisi joutua varautumaan samalla tavalla? Noh, se tammikuun 4 päivä koitti tänä-aamuna.


Laralta taivutettiin kaikki jalat, juoksutimme hevosta liinan päässä, puudutimme jalkoja ja juoksutimme lisää. Etujalat ultrattiin, niistä sekä selästä otettiin röntgenkuvat ja tutkittiin. Ell kutsui meidät katsomaan röntgenkuvia ja totesi, että todella siistiltä näyttää. Ei mitään siis. Huokaisin jo helpotuksesta, että mitään vakavia sädeluumurtumia tms ei löytynyt. Laitoimme hevosen pakkopilttuuseen jalkojen ja selän piikitystä varten. Olli päätti ultrata vasemman etujalan (murtumajalka) vielä kerran. Ja sieltähän se pommi sitten tipahtikin.


Vasemmasta etujalasta löytyi vanha tukisidevamma, joka on todennäköisesti kehittynyt silloin murtuman yhteydessä, eli kaksi vuotta sitten. Siinä sitten tuntui, kuin maailma olisi romahtanut alta. Olin aivan varma, että saan taas tässä samaisessa klinikassa hyvästellä rakkaan hevosystäväni ja lähteä kotiin se sama ruskea nahkariimu kädessäni, mikä Mambullakin oli silloin päässään. Taas. Kestäisinkö saman kolhaisun?
Kuva, jonka luulin jäävän viimeiseksi <3
Ennuste kisakäyttöön on todella huono, mutta on olemassa se pienen pieni mahdollisuus. Itselleni on tällä hetkellä ihan sama, tullaanko me enää kilpailemaan vai jatkammeko höntsäilyä harrastemielessä. Tietenkin pyrimme nyt siihen kisakuntoon ja teemme kaikkemme, että kaikki menisi hyvin. Tässä vaiheessa ei luovuteta. Tietenkin joudun nyt miettimään kaikki vaihtoehdot läpi ja miettimään Laran tulevaisuutta. Se, tuleeko Larasta kisa-, harraste-, vai siitoshevonen on nyt kiinni jostain isommasta voimasta. Jos uskoisin yläkerran Herraan, niin nyt rukoilisin. Hevosta tietenkin kuuntelen ja teen sen vaikeimman päätöksen, jos nyt näyttää siltä ettei jalka kestä minkäänlaista olemista. Onneksi pidin pääni ja luin hevostani sen verran, että näin jotain olevan edelleen pielessä.

Parane pian hieno Caspy's Lara <3







sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Pakkaskuvailuja

Saaga - tähtisilmä <3


Vauhtiponiini-Veksi <3


Poniinit ovat kasvattaneet kyllä huolella muhkean talvikarvan... Palasimme eilen perheen kanssa Äkäslompolosta, jossa vietimme viikon loman. Poniinit majailivat Petralla ja Taru huolehti Larasta Kouvolassa. Haimme poniinit kotiin tänään ja päästimme niitä juoksemaan koko laitumelle. Ulkoilutin kameraakin pitkästä aikaa, tässä parhaimmistoa :)

perjantai 23. lokakuuta 2015

Uusi alku

Moi!

En jaksaisi jokaista postausta aloittaa pahoittelemalla huonoa postaustahtia. Yksinkertaisesti: olen vain ollut itsekkin pihalla oman hevoseni asioista, ettei kerrottavaa juuri ole ollut. Sairaslomailimme Laran kanssa heinäkuun lopusta aina tähän päivään asti. Jalkani operoitiin 1.9 Turussa Sakari Oravan toimesta ja usean takapakin jälkeen alan olemaan nyt kunnossa. Laralla kipeytyi murtumajalasta polvi ja se vaati vähän piikityshoitoa sekä lepoa. Itse kykenen tällä hetkellä ratsastamaan vain ilman satulaa, mutta se ei tunnetusti menoa ole haitannut. Laralla saa alkaa pikkuhiljaa hyppäämään ja aloitamme hitaasti kavaleteista. En aio pitää kiirettä, vaan etenemme omien tuntemusten mukaan ja hevosta kuunnellen. Ei tietenkään pidä unohtaa omankaan jalan tilannetta, enkä tällä hetkellä jalan kestävyyteen täysin luotakkaan.

vuodelta 2013... hoikka neiti!
Kulunut kesä ja alkusyksy ovat olleet jokseenkin raskaita aikoja. Olen joutunut kohtaamaan asioita, joita en ikinä olisi uskonut kohtaavani. Muutto Kouvolaan, kevyt lukujärjestys, hevonen Kankaanpäässä muiden hoiteissa ja tuhottomasti vapaa-aikaa omien ajatusten kanssa. Aikaisemmin vihasuhteeni Kouvolaan on nyt muuttunut positiiviseen suuntaan. Löysin ihanan asunnon hyvältä paikalta Kuusankoskelta, Lara muutti tänään tutulle tallille ja nyt vihdoin asiat tuntuvat löytävän paikkansa. Voisin melkein sanoa elämän hymyilevän! (koputan puuta, karma prkl)
Lartsu tänään!

Tämän hetken tavoitteista: Ensisijaisesti koko ratsukon kuntokuuri. Kesäkilot pois ja kunnon kohotusta! Hetken vielä maltellaan odottaa täyttä treenauskuntoa ja sitten aletaankin työstämään jälleen enemmän koulupuolta. Sileätyöskentelyssä parantamisen varaa on jokaisessa asiassa, mutta erityisesti tasaisuus ja ratsastajan käsi vaativat kovia otteita (heh, hyvä sanavalinta tähän yhteyteen). Esteillä on taas ollut vähän taukoa, joten siinä tarkkuutta paikkojen hahmottamiseen sekä yleisesti luottamukseen.


tiistai 14. heinäkuuta 2015

kuulumisia pt. 1092394

Hups vaan, kesä on jo liki mennyt. Piti niin olla aikaa kirjoitella ja postailla, mutta erehdyin. Taidan elää kiireisintä aikaani, mutta eipähän käy aika pitkäksi. Ollaankos täällä vielä kuulolla?
Rakkausponiinit <3

Elikkä tosissaan (Kissi Vähähiilari, oli pakko) oon tällä hetkellä kotona työttömänä. Tai no, äitee pitää huolen siitä ettei hommat tekemällä lopu. Varsinkin alkukesänä työpäivät venyivät 12 tuntisiksi, mutta nyt tahti on laantunut ja olen saanut muutamia täysin lorvailupäiviäkin. Lorvailupäivät kuluvat yleensä asuntonäytöissä Kouvolassa.. :D how fun.

Juhannuksena oltiin Laran kanssa Niinisalossa harjoituskilpailuissa. Menimme luokat 80cm ja 90cm, joista pokasimme molemmista sijoitukset. 80cm 2. sija ja 90cm 3. sija. Rata oli sama kuin Zilpalla (sama ratamestari), joka osoittautui yllättävän vaikeaksi! Jo Zilpalla virhepisteiden määrä ihmetytti, mutta myös Niinisalossa puhtaiden ratojen määrä jäi minimaaliseksi. 80cm luokassa vain kaksi sai puhtaan radan ja 90cm kolme. Radassa oli kyllä mukavasti tekemistä, tiukkoja teitä, sarjaa jne. Pysyypähän ratsastajat ja hepat skarppina!

Juhannuksen vietin Nummirockissa, vesisateesta ja auringosta vuoronperään nauttien. Uusia bändilöytöjä tehty, vanhoja tuttuja moikkailtu ja grilli kävi kuumana. Tipaton juhannus, jossei muumilimua lasketa. Uusia tuttavuuksia musiikin saralta ovat Eluveitie, Insomnium ja Steve'n'Seagulls.

Juhannuksen jälkeen otimme äiten kanssa maastoilun toden teolla työn alle. Lara osaa olla väliin neitimäinen cityponi, joka kyttää kaikkea normaalia. Vastaan tulevat armeijan pasit eivät meinaa mitään, mutta maasta nouseva männyn kanto on kamaluutta. Ei koskaan tiedä mitä niiden mielessä liikkuu, joten ne kannattaa kiertää kaukaa. Menimme siis 2-3 kertaa viikossa maastoilemaan, joka tarkoitti siis intervalli- ja ylämäkitreeniä. Tämän lisäksi treenasimme maastoesteitä, nurmihyppyjä sekä koulua. Rataesteiden annoin olla toistaiseksi.

Kuvasin yhdestä treenikerrasta videota Goprolla, tässä video olkaa hyvä!
Musiikiksi oli pakko pistää tuo Amaranthen biisi, sillä se soi koko treenin ajan päässäni..

Podimme pientä kuolainongelmaa, sillä Lara on löytäny sisäisen täykkärinsä. Mitään hölmöä se ei tee, mutta tykkäisin paremmasta kontrollista. Muutaman kerran maastossa se on rynninyt esteelle vähän turhankin pää pystyssä ja selättömänä, joten päätin kokeilla jotain uutta. Hööksistä ostamani waterford ei toiminut ollenkaan, Lara oli sen kanssa todella levoton suustaan ja puri vastaan. Onneksi Laran kasvattaja lähetti kuolaimia sovitukseen ja löysin ratkaisun nivelbaucherista. Tämän kanssa Lara säilytti maastareilla tasaisen tuntuman (videossakin näkyvä pään nyppiminen jäi) ja eteni höyryjunan lailla korvat hörössä eteen. KIITOS! <3

ps. terkkuja sinulle Hööksin työntekijä, joka kyseenalaistit taitoni hevosenomistajana ja ratsastajana. En ikinä löisi kovempaa kuolainta suuhun, jos epäilisin hevosen olevan kipeä tai syyn johtuvan muusta. Kaikki asiat kuitenkin ovat kunnossa, joten hitusen vipuinen kuolain oli viimeinen vaihtoehto. Toimiva sellainen :)
Äiteen kanssa tehtiin kotiin Derbykentälle (lue: laitumelle) oikea Derbyeste!

Kenttäkilpailuista teen erikseen oman tarkemman postauksen, jahka saan Petralta lisää kuvia! Sen verta kuitenkin, että saimme lopuiksi sijoituksen 11 ja kotiinviemisiksi ruusuke. Ylpeempi en voisi Larasta olla, se on vain niin <3 Huima ero meidän ensimmäiseen starttiin. Nyt treenaamaan vain lisää koulua ja  käymään koulukisoissa, niin ei jännitä noin paljoa ne valkoiset aidat...


Alla olevat kuvat esteiltä on kuvannut Piia Mäkelä, kiitos!
Pulla ja tosipulla
ai häv noouuu aidia vat aim duuin
Harmi kun vähän liian aikainen ajoitus kuvassa :(
Mitäs muuta? Saaga on oppinut jo tosi hyvin ohjasajoa ja Vekara loistaa irtohypytyksessä! Vitsi mikä tykki. Löysin Kouvolasta vihdoin ihanan asunnon ja huomenna kotikenttäni (Casablanca Riding Stadium) saa laajennuksen. Eikai tässä sen ihmeempiä? Ai juu, oikea nilkkani on vähän sökönä: limapussi on tulehtunut ja nivelsiteet menneet. Eli sama homma kuin viimekesänä, pakkohan sen on jonkun sairastaa!
Kolme muskettisoturia <3 iso sydän!