Kenttätykittelyä!

Helooooou evripati!

HUOM!! TÄMÄ TEKSTI ON KIRJOITETTU VIIIIKKOJA SITTEN, MUTTA TALLENTUNUT LUONNOKSEKSI KUVIEN PUUTTUMISEN VUOKSI. ÄLKÄÄ HÄMÄÄNTYKÖ!


Perjantain 24.5 olin vapaalla ja mentiin äiteen kanssa shoppailemaan Ideaparkiin. Uskomatonta, mutta löysin kaiken mitä pitikin, uusi turvaliivikin tarttui matkaan kenttiksiä ajatellen ;). Rankan, lyhyen ja ytimekkään shoppaamisen jälkeen pakattiin Petran kanssa Aasi ja Lara traikkuun ja lähdettiin treenaamaan Kallen omalle kentälle. Tunnilla oli kaksi muutakin ratsukkoa meidän lisäksi.

Tehtiin aikas vaikeeta kääntämistehtävää, johon sisältyi laukkapuomeja kaarevalla uralla, ristikkoa keskellä kenttää sekä kaarevalla uralla 4-5 laukan tehtävää. Ja me tehtiin yks tehtävä 70-80cm korkusena jeee!! Sain vähä kehuja et mun ratsastus on jo vähän miehekkäämpää eikä sellasta nynnyn ininää ja kitinää.. :D Lara tuntu tosi hyvältä, näin paikat ok ja kaikki suju ihan hyvin. Hyvä fiilis!!

Lauantaina 25.5 lähettiin aika extempore-reissulle maastareille. Petra oli 4-vuotiaalla ruunalla ja me oltiin Laran kanssa rauhottavina kavereina. Ei se kyllä mistään välitä, Sipsi oli vähän säpsy (no normaali nelivuotias), joten onneks otettiin Lara mukaan. Mentiin ensin ihan vain pientä tukkia ravissa ja laukassa molempiin suuntiin. Meni ihan ok (kuskia jännitti.)

Järvessä! Oikealla Petra ja Sir Fantacy

Seuraava este oli ''Makrotalot'' niminen vihreä neliskanttinen.. öö.. asia. Maastari. No semmonen kuitenkin! Petra alotti Sipsillä ja tottakai nuori kouluheppa (ekaa kertaa maastareilla) kyttäs sitä ihan kamalasti. Se lähti hyppyyn suht normaalisti, mutta kesken kaiken löysikin takajalkansa ja heitti ne katapulttina ilmaan! Petra tietenkään esteistunnassaan ollut varautunu tollaseen riuskasuun ni hetkenpäästä katteltiin neitin hiekkasta kankkua, haha. Pari kertaa ruuna hyppäsi niin, että takajalat pamahtivat samaan aikaan maahan, mutta pian heppa rupesi löytämään jaloilleen oikeat paikat. Onneks ei sattunu pahemmin, sormeensa vähä valitteli. Lara suoriutui tehtävästä ihan mallikkaasti.

Seuraavaks siirryttiin isommalle pystylle, ja mä aloin pelkäämään. Onneksi Lotta oli hyppimässä maastareita ja tuli paikalle. Sai siis nousta selkään ja hypätä pari maastaria! Lottahan siis ei ole ikinä Laran selässä käynykkään... Mentiin myös banketteja, jossa Lotta joutu taas nousemaan selkään. Laralla on ihan hyvä hyppytyyli alashypyissä, sellanen mikä on ratsastajalle helppo istua. Sipsiä jännitti ihan kamalasti alashypyt, se ei oikein tainnut tietää mihkä jalkansa laittaisi.. reppana! Itekki uskalsin ainakin kaks kertaa mennä banketin!

Seuraava haaste oli mökin mallinen este. Täs kohtaa pelko otti nii vallan et tulin selästä itkien ja täristen pois. Lotta hyppäs esteen malliks pari kertaa ja sano että mun ei tosiaan tarvi ku laukata, kyllä se hevonen sen menee vaikka väärinpäin. Hetken aikaa taas volttailin, kunnes otin itseäni niskasta kiinni ja vaan laukkasin esteelle. Hyvinhän se meni :)

jee 85cm! hyvä aasi

Viimeinen haaste oli järveen!!! Mentiin uittopaikalle, jossa Sipsin omistaja vähän avitti ja talutti Laraa veten viereen. Hetken aikaa rohkaistiin niin neiti uskalsi mennä veteen läiskyttelemään taas turvallaan. Hassu heppa :)

Sunnuntaina 26.5 Laralla oli hieronta, ja viimekertaan nähden heppa ei ollut niin pahassa jumissa. Todennäköisesti paikan vaihdos yms ovat sen verran ressanneet, että siksi oli niin jumissa aiemmin. Hierontojen jälkeen ero on kyllä ollut huomattava. Päästettiin hieronnan jälkeen Lara laitumelle syömään. Heppa oli tyytyväinen :)

Maanantaina piti olla extempore-estetunti, mutta huomasin harjatessa, että toinen etukenkä on irti. Äääh.. Kallellakaan ei ollut kengitysvälineitä mukana. Ajattelin, että olisi ollut hyvä päivä hypätä, kun oli viimeinen ilmoittautumispäivä Niihaman kisoihin. Jouduin ilmoittautumaan ''kylmiltäni' ja vain toivoa, että keskiviikon hyppelöt sujuvat hyvin. Mennään nimittäin luokka 70-80cm !!!! Mulle se on joku GP-taso... Voi apua ku oon nykyään näin pelokas. Ihan hölmöä tämmönen.  <-- kisat meni hyvin!

Koska Laralla ei mitään voinut tehdä, löysin itteni kohta Aasin selästä. Aasi (Eli siis Tessa) on hevonen, joka ei kiellä. Siis ikinä. Ja kun se näkee esteen niin se on menoa eikä pois voi kääntää! Eli just hyvä hevonen mulle kokeilla hyppäämistä. Aluks oli puhe pienestä ristikosta, mutta Petran tuntien se oli lopuksi 85cm pysty. Istuin viimeksi neidin selässä toissatalvena, kun se oli vielä ihan pikkuinen. Jonkinlainen itsensä ylittäminen siis! Kokeilin hypätä turvaliivin kanssa, ihan vaan että toisko se tiettyä turvallisuuden tunnetta ja rohkasis hyppäämään. En tiedä oliko vaikutusta, kokeilen sitä taas keskiviikkona. Myöhemmin tällä viikolla hyppään vielä varmaan Tessalla :)

<3: Lara ja Heidi