Heidin uskomaton elämä

Heips!
Eilen pakattiin hepat autoon ja suunnattiin Teivoon klinikalle. Poniini joutui toimittamaan seuraneidin virkaa, kun ei toista nyt kotiinkaan voinut jättää... Larakin vielä kiimassa niin arvatkaa mikä huuto toistensa perään oli..

No, Laran jalka taivutettiin, röntgenkuvattiin ja ultrattiin. Taivutuksissa polvi oli 1 ja alanivel 2. Sama kuin viimeksikin. Röntgenissä ei huomattu muuta, kuin että kavionpohjat ovat todella ohuet, eli siis pohjalliset käyttöön. Ultra olikin sitten eri juttu ja tuli totaalisena yllätyksenä. Larahan ultrattiin samasta vaivasta jo keväällä eikä mitään löytynyt. Papereissa lukee näin: ''Hankositeen yläkiinnityskohdalla sääriluun yläosassa avulsiomurtuma eli luun pinnasta irronnut lastu.'' Kun silloin kevättalvella Lara säikähti maassa olevaa puomia ja hypähti sivuun, on hankoside silloin repäissyt sen lastun irti. Hassua, ettei silloin eri eläinlääkäri löytänyt sitä ultralla... Nestekertymä viittaa tulehdukseen ja nyt onkin kuuri taas metacamia.

Lara tulee aivan täysin kuntoon ja liitoksesta tulee jopa vahvempi kuin aiemmin, kunhan sen nyt vain antaa parantua kunnolla. Kisakausi olikin sitten tässä, mutta ei haittaa kunhan vain Lara tulee kuntoon. Kuukausi kävellään ja jumpataan, saa kiipeillä, väistättää ja tehdä mitä vain, kunhan askellajina on käynti. Lisäksi Lara saa shockwave-hoitoa kahden viikon välein ja kontrolliultra on kuukauden päästä. Lisäksi laitetaan ne pohjalliset. Helpottavaa, kun on ihan oikea diagnoosi, kerrankin.

MUTTA ei siinä vielä kaikki! Laran shockwave-hoidon aikana pidin vasenta etusta ylhäällä. Lara oli kyllä rauhoitettu, mutta vaikutus alkoi jo hiipumaan. Shockwave pitää kamalan kovaa tärinää ja naputusta, jota neiti ei sitten arvostanut. Yhtäkkiä Lara päätti riuhtaista ittensä irti ja mun roikkuessa etujalassa se hyppäsi takajalallaan kaikella painolla mun jalan päälle, niin että kavio raapaisi säärtä ja päätyi sitten muussaamaan jalkaterän. Jalassa tietty yltiöturvalliset tennarit (iskä sano heti, että nyt ne turvakengät!). Kipu oli aika sietämätön, kylmänhiki ja oksetus puski. Pidin kuitenkin sitkeästi jalasta kiinni loppuun asti, enkä irrottanut. Kun lähdin taluttamaan Laraa boksiin, tajusin kuinka kipeä jalka on, ettenkä pysty astumaan sille.

Autossa istuessa huomasin, että ulommat varpaat eivät liiku. Ei muuta kuin päivystykseen mars! Röntgenlääkärin lausuntoa joudun viikon odottamaan, siihen asti kepeillä murtumaepäilyn vuoksi.. Siis VIIKON koska voi olla murtunut. Koska lääkäri ei osannut sanoa, onko kuvassa näkyvä viiru murtuma vai verisuoni... ihan oikeesti nyt joku roti. Noh, viikko saikkua, mutta asiat järkättiin Rautiassa niin, että istun kassalla ja rullailen satulatuolilla ympäriinsä kuin mikäkin.... Noh. Särky on ainakin sietämätön.

Tälläistä meillä, mites teillä? :D

Pahoittelen kuvatonta postausta, nyt ei pysty!! ;)

vaihteeks oman elämänsä (XL) malli!

huom! kirjoitettu aiemmin.. jäänyt ilmeisesti julkaisematta? julkaisempas nyt. tapahtunut varmaan yli kuukausi sitten jo, älkää ihmetelkö päivämääriä yms
Suunnattiin Petran kanssa perjantaiehtoon ratoksi Madesjärvelle päin valokuvailemaan. (En muista, onko juuri tämä järvi Mades, mutta ainakin lähellä kyseistä prutakkoa). Ongelmana oli, että olen viimeksi paikassa käynyt ööö vuonna 2009, kävellen Hakoniemen leirikeskuksesta. Silloin oli liki +30 C hellettä, nyrkin kokoisia paarmoja ja upouudet tennarit jalassa ilman sukkia. Siis kuinka ihminen voi olla noin tyhmä? No tää hlvetillinen reissu huipentui kuitenkin mielettömän upeisiin maisemiin. Ranta on pystysuoraa kalliota ja varsinkin nyt auringonlaskun aikaan henkeäsalpaavan kaunis.

Tavalliseen tapaan kommelluksilta ei vältytty, sillä mun superhyvä (mutta lyhyt) muistini teki tepposet. Käännyin - mukamas tutulle - tielle, joka olikin väärä ja päätyi vain keskelle mettää. Pikkubemarilla mentiin kuoppaisia kinttupolkuja bensa aivan totaalisen finito. Ajeltiin sitten vielä eteenpäin ja löydettiinkin oikea reitti (oli oikein puiset opastekyltit ja liikenteen jakaja.. Kyllä, liikenteen jakaja keskellä mettää. Hupaisaa :)). Kinttupolkua ajellessa rupesinkin muistelemaan, kuina kyseinen matka tuntui ikuisuudelta ja vähintään 100km marssilta. Olosuhteet vielä päälle.. Auts!

Paikan päällä vallitsi jo ihana auringonlasku. Samalla meinasi tulla pieni kiirus, että valoa riittäisi. Harmittaakin, sillä joidenkin kuvien laatu kärsi valonpuutteesta... Olisipa rahaa uuteen välineistöön!!

No eniveis, turha sitä on murehtia. Pääasia, että Palomäen kiukkupyllykin saatiin linssin eteen ilman yhtäkään kaakkia mukana. Huippua ja kyllä kuvauksellista likkaa onkin mukava kuvata! Tahtoo lisäääää..

Kuvauksen jälkeen mentiin vielä Stageen kaakaolle ja vaniljalattelle.. oltiin niin pynttäytyneinä, että pakkohan se oli hyödyntää. Samalla sovin lauantaiyön työkeikasta.. Kuvasin Elastisen keikan, mukana oli myös koko livebändi.. Ihan hyviä kuvia tuli, kiitos keikan hyvän valaistuksen ;)

Mitäs mieltä olette kuvista? :)

Vooooi nyt..

perkele. Tulipas sanottua. 4 viikon sisään olen viettänyt 3 lomaviikkoa, joten koneella ei juuri ole tullut istuttua. Olen palellut juhannuksen Nummirockissa, hukannut sinne autonavaimetkin, ratsastanut, tehnyt töitä ja viettänyt laatuaikaa ihanien ihmisten kanssa. Olen myöskin eronnut avoliitostani ja muuttanut takaisin vanhempieni luo (saan 30. pvä tietää koulutulokset, joten sitä ennen ei kämppää katsota). Semmoinen mukava pieni pläjäys...

Inhottavin uutinen on se, että juuri kun Laran olen saanut kuntoon, se alkaa ontumaan äkisti. Olin menossa eilen valmennukseen, mutta sunnuntaina se säikähti kentällä jotain ja alkoi ontumaan. Samalla lailla ja samaa jalkaa kuin viimeksi. Vittujen kevät sanon minä.

Huomenna Anniinan kanssa kuvausrojektia, saas nähdä tuleeko tän mallin takia mitään :D