Heidin uskomaton elämä

Heips!
Eilen pakattiin hepat autoon ja suunnattiin Teivoon klinikalle. Poniini joutui toimittamaan seuraneidin virkaa, kun ei toista nyt kotiinkaan voinut jättää... Larakin vielä kiimassa niin arvatkaa mikä huuto toistensa perään oli..

No, Laran jalka taivutettiin, röntgenkuvattiin ja ultrattiin. Taivutuksissa polvi oli 1 ja alanivel 2. Sama kuin viimeksikin. Röntgenissä ei huomattu muuta, kuin että kavionpohjat ovat todella ohuet, eli siis pohjalliset käyttöön. Ultra olikin sitten eri juttu ja tuli totaalisena yllätyksenä. Larahan ultrattiin samasta vaivasta jo keväällä eikä mitään löytynyt. Papereissa lukee näin: ''Hankositeen yläkiinnityskohdalla sääriluun yläosassa avulsiomurtuma eli luun pinnasta irronnut lastu.'' Kun silloin kevättalvella Lara säikähti maassa olevaa puomia ja hypähti sivuun, on hankoside silloin repäissyt sen lastun irti. Hassua, ettei silloin eri eläinlääkäri löytänyt sitä ultralla... Nestekertymä viittaa tulehdukseen ja nyt onkin kuuri taas metacamia.

Lara tulee aivan täysin kuntoon ja liitoksesta tulee jopa vahvempi kuin aiemmin, kunhan sen nyt vain antaa parantua kunnolla. Kisakausi olikin sitten tässä, mutta ei haittaa kunhan vain Lara tulee kuntoon. Kuukausi kävellään ja jumpataan, saa kiipeillä, väistättää ja tehdä mitä vain, kunhan askellajina on käynti. Lisäksi Lara saa shockwave-hoitoa kahden viikon välein ja kontrolliultra on kuukauden päästä. Lisäksi laitetaan ne pohjalliset. Helpottavaa, kun on ihan oikea diagnoosi, kerrankin.

MUTTA ei siinä vielä kaikki! Laran shockwave-hoidon aikana pidin vasenta etusta ylhäällä. Lara oli kyllä rauhoitettu, mutta vaikutus alkoi jo hiipumaan. Shockwave pitää kamalan kovaa tärinää ja naputusta, jota neiti ei sitten arvostanut. Yhtäkkiä Lara päätti riuhtaista ittensä irti ja mun roikkuessa etujalassa se hyppäsi takajalallaan kaikella painolla mun jalan päälle, niin että kavio raapaisi säärtä ja päätyi sitten muussaamaan jalkaterän. Jalassa tietty yltiöturvalliset tennarit (iskä sano heti, että nyt ne turvakengät!). Kipu oli aika sietämätön, kylmänhiki ja oksetus puski. Pidin kuitenkin sitkeästi jalasta kiinni loppuun asti, enkä irrottanut. Kun lähdin taluttamaan Laraa boksiin, tajusin kuinka kipeä jalka on, ettenkä pysty astumaan sille.

Autossa istuessa huomasin, että ulommat varpaat eivät liiku. Ei muuta kuin päivystykseen mars! Röntgenlääkärin lausuntoa joudun viikon odottamaan, siihen asti kepeillä murtumaepäilyn vuoksi.. Siis VIIKON koska voi olla murtunut. Koska lääkäri ei osannut sanoa, onko kuvassa näkyvä viiru murtuma vai verisuoni... ihan oikeesti nyt joku roti. Noh, viikko saikkua, mutta asiat järkättiin Rautiassa niin, että istun kassalla ja rullailen satulatuolilla ympäriinsä kuin mikäkin.... Noh. Särky on ainakin sietämätön.

Tälläistä meillä, mites teillä? :D

Pahoittelen kuvatonta postausta, nyt ei pysty!! ;)