vain kuulumiset... ei sen enempää.

Moikka!

Lääkärireissun yhteydessä italialaista cookies-jädeä... mm!

Tällä hetkellä ollaan Laran kanssa sairaslomalla molemmat. En edes muista, kerroinko jo mitä Laralla on. Kertaus on opintojen äiti! Eli keväällä kun Lara säikähti, etujalan hankkari raapaisi sääriluusta pienen luulastun pois. No, tätähän ei vielä ekalla kerralla klinikalla huomattu ja sairasloman jälkeen palasimme liikutukseen normaalisti. Kesäkuun puolella olin ratsastamassa, Lara kompastui ja alkoi taas ontumaan. Tällä kertaa sitten ultrasta löytyi tuo vika, jota nyt hoidetaan sillä shockwavella. Kaksi hoitokertaa jo mennyt, seuraavaksi olisikin kontrolli kahden viikon päästä!

Rauhoitettu Lara ja luonnonlapsi-tukka

Itse olen myös könkkä tällä hetkellä. Ensin kepittelin 2 vkoa murtuneeksi diagnosoidulla jalalla (tottakai uskoin, koska särky oli kaamea). Sitten Kankaanpääläinen lääkäri sanoi, että jalka on täysin terve, heitä kepit meneen. Kyseinen lääkäri myös naksautti selkäni ja määräsi pohjehierontaa....... Sanomattakin selvää, ettei näin saisi päivystävänä lääkärinä edes tehdä (varsinkin kun tarkoituksena oli vain saada kontrolliröntgenistä lausunto....). No, koska astuminen sattui raakasti ja illalla huomasin jalassani muljuilevan jotain, varasin samantien Koskiklinikalle Tampereelle ortopedi aikaa. Valkkasin vain ensimmäisen professorin, jonka erikoisalaa oli nilkka ja jänteet.

Klinikalla jalassa todettiin murtumia olevan pyöreä 0. Muljuileva ''jokin'' paljastui tulehtuneeksi limapussiksi. Lisäksi nivelsiteet ovat venähtäneet. Lääkärisetä löi kaksi kortisonipiikkiä nilkkaan, voin kertoa, että se tuntu kyllä jämerältä! No eniveis, olin aivan sanoinkuvaamattoman pettynyt tilanteeseen. Ei siinä, että joudun 6vko pitämään yötä päivää aircastia jalassa (joka on muuten nyt ihan ikioma!), eikä siinä, että kortisonipiikin jälkeen itkin koko illan sohvalla kipua. Ei, vaan jo yhden nivelsiderumban läpikäyneenä voin kertoa, että uudestaan en samaa halua. Liki ainut terve raaja, mikä mulla on, ei ole enää sitten terve. Nivelsiteiden venähdys on siitä inhottava, että joka kerta kun ne nuljahtavat, ne löystyvät. Ja mitä enemmän ne nuljuvat ja löystyvät, sitä helpommin ne menevät jatkossa. Lopuksi ne ovat niin löysät, että ainoa vaihtoehto on kirurgin puukko. Ja todellakin tiedän mistä puhun! Sairaslomaa en kehdannut ottaa, kun 1,5 vkon päästä alkaa kahden viikon loma, jonka jälkeen palaan viikoksi töihin ja sitten irtisanonkin itseni.

Ainiin tosiaan, Laralle löytyi tallipaikka ja itselleni löytyi asunto Kouvolasta! Asunnon kanssa kävi aivan uskomaton mäihä. Olin buukannut tiistaille useamman asuntonäytön, joista yksikään ei ollut kotoisa, saatika edes erityisen siisti. Aamulla matkaan lähtiessä sain sähköpostiini Oikotien asuntovahdilta viestin kämpästä. 30,5 m2 yksiö, lasitettu parveke ja hinta kohtuullinen. Sisäkuvia ei ollut, mutta extempore soitin ja tekstasin, näyttö sovittiin puoli neljäksi. Kämppä oli kaikista vaihtoehdoista liki isoin, siistein ja kotoisin. Lisäksi myös halvin! Oven avatessa sanoin heti, että tämä on se. Vuokranantaja oli todella mukava vanhempi rouvashenkilö, joka kertoi vuokrasoppareiden kaatuneen luottohäiriöihin. Itselläni kun sellaisia ei ole, kirjoitin sopparin samantien ja iso kivi vierähti. Asuntoon tehdään lisäksi heinäkuun aikana kylpyhuoneremontti, jonka ansiosta seinään asennetaan uudet kaakelit, kylpyamme lähtee (=tilaa pesukoneelle, jonka avulias mummeli lahjoittaa!!!). En malta odottaa. Lisäksi kadulla asuu yksi tuttava, joten saan tarvittaessa juttuseuraakin.

Poniini on tällä hetkellä lemmenlomalla Anjalan hevostilalla. Ensikesäksi odotettavissa varsuliinia! <3

kone tökki sen verta, että jouduin osan kuvista poistamaan, enkä saanut kuvatekstejä... lopuissa kuvissa kuitenkin näkyy Lara ja H-trap paarmapallo (hyvä!!), tulevaa kämppääni, minä ruississa (uusi tukee!) ja kesäpompom <3