takapakkia

Kuten otsikkokin sen jo kertoo... Laralle oli taas ilmestynyt päähän isot turvonneet alueet. Juur kun ajattelin alottaa hyppäämisenkin. Mittasin lämmön (38c), koska hevonen oli todella nuutuneen oloinen. Samantien soittoa taas eläinlääkärille, joka neuvoi nyt jättämään kokeiluna teollisen myslin pois. Muutenhan Lara kiiltää kuin kuparipannu, mutta jokin mättää. Jokin nyt allergisoi ja se täytyy nyt selvittää. Hurjaltahan se näyttää, kun posket ja kaulan liittymä ovat ihan turvonneet..

No ohjeeksi tuli kevyt liikunta. Ymmärsin sen heti käyntikuurina, mutta uusi soitto lääkärille avasi, että ei siis rankkaa treeniä, koska hevonen ei saa nyt mistään tarpeeksi energiaa (pelkällä heinällä, vedellä 1dl kivennäisellä mennään). Eli normisti käynti, ravi ja laukka hepan jaksamisen mukaan. Sen verta uskaltauduin, että hyppäsin kuvassa olevan ristikon kahdesti molemmista suunnista. Hurjaa!

Viikonlopuksi suuntaan Helsinkiin. Saan vähän päätä tuuletettua ja hetkeksi ajatukset pois murheista. Koetan raahata kameraa mukaan ja kuvata MyDay-tyylisiä postauksia :)

Alla oleva kuva iltasoutelusta Koonin järvellä <3

Äitienpäivää!

Heeelouu!

Tähän alkuun haluaisin mainita, että olen kaksi kertaa ratsastanut Laralla ja se on ollut tosi hyvä. Myös eilen hieroja totesi että selkähän on yllättävän hyvä! Ongelma on vasemmassa lautasessa, joka säteilee ja kiristelee sitten selässä... Nyt hoitona oli ehdottomasti vain liikuntaa ja sehän sopii paremmin kuin hyvin! Jes!!

Sunnuntai oli meidän perheelle spesiaali-päivä. Totutusta poiketen (haha pakko, on muuten hyvä Samuli Putron biisi!) suuntasimme aamulla kohti pääkaupunkiseutua. Nappasimme Jakomäestä molemmat siskoni mukaan ja suuntasimme Sipooseen Söderkullan kartanoon. Olimme varanneet sielät äitienpäivä-buffetin. Herätys oli mukavan aikainen, 05:50. Euroviisujen ja valvottavan tukkoisuuden vuoksi yöuneni olivat maksimissaan n. 3 tuntia...................Eli siis tosi flunssaisena vieläkin liikenteessä. Tauti oli myöskin tarttunut isä-henkilöön ja niiskutimmekin koko matkan kilpaa. Tauti ollut sitkeänä jo viisi viikkoa.. aargh.

No jokatapauksessa, oltiin vähän etuajassa eikä päästy heti sisään. Kiersimme kartanon ympäri ja jäimmä takapihan terassille istuskelemaan. Oli  superlämmin keli kun arska porotti täydellä teholla! Ehdimme varmaankin varttin verran istuskella, kun saimme kutsun sisälle.

niin fiininä niin fiininä

itse kartano

Ruoka oli hyvää! Kattaus koostui kolmesta buffetista: Makuja maailmalta, Kartanon perinteisistä ja lasten menusta. Olin aluksi vähän jopa pettynyt valikoimaan, kun oletin että vaihtoehtoja olisi kartanomaisesti enemmän. Lappasin kuitenkin lautaseni täyteen, enkä tosiaankaan joutunut pettymään ruuan tasoon. Kylmälautasen tyhjennettyä riensimme hakemaan lämpimät ruuat ja siinä kyllä napa naukui huolella. Jälkkäriksi panna cottaa, täytekakkua ja jätskiä.. Voi luoja mä sanon! Ja hongon perheen tavalliseen tapaan taisimme syödä kaikista nopeiten :D

Syömisen jälkeen päätimme lähteä kruisailemaan keskustaan. Vanhemmalla siskollani alkoi työvuoro 2lta, joten aikaa oli sopivan verran. Keskustassa kiertelyn (lue: tosta.. eiku tosta.. TONNE!! eiku eieiei sittekki ku mennää tästä) jälkeen menimme istuskelemaan satamaan Ropert's coffeeseen. Koska hongon sisarustrio ei selvästikkään ollut vielä kylläinen, päätimme syödä vielä jäätelöt... siis kuinka paljon muhunkin ruokaa mahtuu?

Päärakennuksen takapihaa

Sisko jäi töihin, toinen vietiin kämpille ja napattiin bemari mukaan. Tarkoituksena oli, että ajaisin sen yksin kotiin. 3 tunnin yöunilla. Puolet matkasta kaatosateessa. Äiti soitteli Tampereen Kolmenkulman ABC:ltä ja totesin vain, että odottakaa, nyt nukahdan kyllä rattiin. Ei auttanu volat kaakossa oleva musiikki, eikä sipsien napsuttelu (edelleen ähkyssä, mutta pakko mikä pakko...), joten luovutin suosiolla. Nukuinkin koko matkan kotikadulle asti kuin tukki. Kotona burana C naamaan ja vielä lyhyet päikkärit. Tallille raahauduin puoliksi unessa siivoamaan vielä boksin. Sellainen äitienpäivä meillä!

Kartanon päärakennuksen vieressä oleva pytinki

suihkulähdettä

Sirkus

haha siskon nappaama salakuva! väsy iski

Surkeiden ja tosi surkeiden sattumusten sarja!

Joku paha karma on nyt mun niskassani, selkeesti. Ei hirveesti oo ollut kirjoitettavaa, kun joka päivä liki samaa meininkiä. Treeneissä ollaan oltu viimeksi.... hmm... helmikuussa? Tässä meidän surkeiden ja tosi surkeiden sattumusten sarja:

1. Helmikuussa totean, että satula on epäsopiva. Lara menee hyvin ilman ja satulan kanssa vastustelee. Päätän mennä vain ilman satulaa ja metsästää kuumeisesti uutta. En tiennyt, että satulattomuutta jatkuisi yli kuukausi!

2. Ratsastan maneesissa ja Lara säikähtää maassa olevaa puomia, jonka seurauksena on ep. Varaan ajan klinikalle, koska hysteria.

3. Klinikalla todetaan, että jalat kipeytyneet rasituksesta (kävelty mm. kovilla pohjilla, koska talvi). Etujalan nivelet ja toinen polvi piikitetään. 2 viikkoa saikkua.

4. Viikon saikkuilun jälkeen Laran etuset saivat oksettavan allergiareaktion. Meinasin pyörtyä! Klinikalta tuli käsky, että heti näytille. Seuraavana aamuna löysimmekin itsemme taas klinikalta.

5. Klinikalla annettiin penisiliniä suoraan suoneen ja saatiin piikitettävää lääkettä, oraalipastaa, sekä jauhetta mukaan. Piikityksen ansiosta turvotus oli laskenut seuraavaksi päiväksi. Ohjeena oli, että viikko saikkua ja takaisin reeniin.

6. Ehdin ratsastaa arviolta 2-3 päivää, kun Laran selkä kipeytyi yhtäkkisestä reenauksesta. Taisin hosua liikaa. Itse kouristelin samalla viikon kamalassa viruksessa, joka kaatoi sängyn pohjalle. Molemmat siis saikkuiltiin viikko.

7. Viikon saikkuiltua päätin reippaana tyttönä nousta taas selkään. Ihanaa, chapsit jalkaan ja menoks! Hain Laran ulkoa pesarille, jossa huomasin takasessa massiivisen impparin. Voi stna!! Ell tuli seuraavana päivänä ja antoi viikon sulfakuurin. Kävelytin ja kylmensin viikon joka päivä.

8. Viikon viilennyskävelytysoriprim-hässäkän jälken totean, että jalka vain turpoaa turpoamistaan. Voi räkä. Toinen päivystävä Ell paikalle > penovet-kuuri taas. Kysyi onko ollut aiemmin, johon vastaan että juuri pari viikkoa sitten. Kipulääkettä saaatiin myös mukaan. Jälleen viikko saikkua.

9. Ehdin pari iltaa piikittää, kun eräänä päivänä huomasin Laran poskien imusolmukkeiden, sekä pistoskohdan turvonneen. Jäätävät pallukat. Soitto lääkärille, joka neuvoi lopettaa piikityksen ja jatkaa oriprimilla loppuun. Työtä käskettyä.

10. Impparin parantuessa Lara oli vahingossa liian viileällä säällä ulkona ilman sadeloimea = selkä veti aivan uskomattomaan jumiin. Satulallaa ja ilman, neiti vain jäkitti ja pukitti paikallaan. Huoh, kävelytystä ja hieroja paikalle.

11. Hieroja kävi tiistaina ja totesi, että vasen puoli on aivan totaalijumissa. Kävelytystä maasta käsin ja torstaina selkään.. Maanantaina uusi hieronta. Jos kipeä, niin juoksutusta ja kipulääkettä. Ostin Backontrack-loimen lisäksi Royal-selänlämmittimen ja puin sitten molemmat. Eipä ainakaan saa vetoa selkään mistään.

Hei mitäs vielä? Piikkiin mahtuisi! Toukokuun kenttiksille heihei, kesäkuussa tähdätään ypäjän harrasteeseen!