keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Ratsuhistoria: Finnchen Lux

Kenttäkilpailut 2006 Niinisalossa, Harrasteluokka

s. 17.6.1990
k. 3.6.2011

Vilma oli 127cm korkea, maailman kiltein ja laiskin tuntiponi Niinisalon Ratsastajilla. Kilpailu-urani alkoi ensin Nasta-nimisellä shettisristeyksellä, mutta päättyi lyhyeen minun pudottua ensimmäisissä kilpailuissamme muuriestettä päin. Menin muutamia kertoja Vilmalla tunneilla, tykästyin ja opettajamme Hessu ehdotti minun kilpailevan Vilmalla. Tottakai! Ensimmäiset kilpailumme olivat 2004, luokkana 60cm. Hitaasti ja varmasti saimme puhtaan radan. Harmikseni video kilpailuista on vanhalla tietokoneella..


Kilpailimme kerran kuussa koulu- ja estekilpailuissa kotitallilla. Koulukisoista taisimme saida aina ruusukkeen mukaan, estekilpailuissa aikamme ei ikinä riittänyt. Vilma oli ratsastaessa tooooodella laiska, esteillä innostui vähäsen. Huomasin itsekkin kehitystä, sillä poni alkoi liikkumaan reippaasti oikein päin ja esteetkin alkoivat nousemaan jopa 95cm asti (ennätyksemme).

Harjoitusmaastoestekilpailut

Ilmeisesti Hessukin huomasi jonkinasteistä kehitystä, sillä erään onnistuneen estetunnin päätteksi hän kysyi, haluaisinko mennä kenttäkilpailuihin Vilmalla. Ai että haluaisinko! Riemusta kiljuen kotiin kertomaan uutiset äitille. Siitä alkoi talven kestävä projekti: viikolla tunti ja sunnuntaisin hikimaastoa kunnon kohottamiseksi. Vilma laihtui ja kunto kohosi huomattavasti. Ja meillä oli hauskaa!

kouluosuus

Niinisalossa järkätään kenttäkilpailut kolmesti vuodessa ja me taisimme mennä kolmet tai neljät. Olihan Vilma jo tuolloin iäkäs.  Aina menimme puhtaasti, paitsi kerran kielsimme esteiltä pihalle. Vilma oli juuri edeltävällä viikolla ollut viikon mittaisella kenttäleirillä (fiksua..) ja se oli todella poikki viikonloppuna. Elektrolyytit yms eivät auttaneet yhtään, se ei vaan kertakaikkisesti jaksanut hypätä enää leirin päälle kilpailuissa. Olin todella vihainen tuosta järjestelystä, koska ponia kävi sääliksi.

Väsyneellä ponilla viimehetken nurmitreenit ennen kisoja. Kenttäleirin päälle

Kouluosuus meni aina tasaisen varmasti, eteenpäinpyrkivyydestä huonoimmat pisteet. Esteet menivät aina puhtaasti, mutta hitaasti. Maastossa se syttyi ja suurinpiirtein kuskasi läpi radan. Näytin vain esteet ja Vilma hyppäsi kovaa ja korkealta. Se tykkäsi hommasta niin paljon!

Perus Vilma, otti aina varman päälle. Harvoin pudotti MITÄÄN.

Kenttäkilpailujen jälkeen kilpailtiin parit estekilpailut vielä 80cm tasolla. Jostain syystä (en muista miksi) Hessu laittoi meidät vielä sen jälkeen, kun Vilmalla ratsastamisen olin lopettanut, yhteen 60cm luokkaan. Puhtaasti sekin.

Viimeiset kenttäkilpailut, harraste. Latoeste varman päälle :)

Vilman kanssa koin ensimmäiset ulkopuoliset kilpailuni Söörmarkussa, Zilpalla. Kielsimme kolmannelta pihalle, sillä poni oli koko ajan todella jännittynyt ja pelkäsi mm. katsomoa. Otimme sen kokemuksena ja hyppäsin kisan jälkeen verkassa pari kertaa isoa okseria hyvän mielen vuoksi.

Ponnistusvaihe... Vähän varman päälle.
Sama tilanne sivulta. Mentiin muuten vielä kyseinen este puhtaasti, ponilta löytyi kyllä ponnua!
Tipuin Vilmalta vain kerran, kisoissa. Luokkana oli 80cm. Kisoissa ei jostain syystä muutettu ponivälejä, vaan samoilla mentiin. Vilmalla oli tapana ponnistaa aina mielummin kauempaa kuin läheltä. Kisassa oli yksi pysty-okserisarja, joka oli normaalisti hevoselle yhdellä laukalla hyvä ja ponille lyhyt kaksi. Vilma päätti vetästä sarjan yhdellä, muistona kuvasarja ja sen jälkeen mun hiekkainen kankku.

Nurmitreeniä. Katse jossain..
Vilma teki viimeiset vuotensa tuntityötä Niinisalossa. Vanhuuden vaivat kuitenkin veivät voiton ja Vilma päästettiin laukkaamaan taivaslaitumille kesällä 2011. Vilman kanssa opin ehkä eniten kilpailuista ja valmennuksista ja se tuli todella hyvään saumaan tuolloin. Sain hurjasti rohkeutta hyppäämiseen ja ratsastamiseen. Olisipa minulla ollut mahdollisuus ottaa poni viettämään eläkepäiviään meille kotiin..

copyright: Sarianna Junnila

R.I.P Finnchen Lux <3

9 kommenttia:

  1. Voi, PikkuHeidi ja Vilma <3 se oli kyllä hieno poni!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heidi -30kg sitten :D Vilma oli kyllä vaan niin paras ja meillä suju hyvin yksiin :) oli kyl tuuri että saatiin alkaa kilpaileen silloin!

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Ihan paras!! Harmittaa, että joutu paiskimaan töitä loppuun asti :/

      Poista
  3. Jos alkeistunneilla köpöttely kerran viikossa oli töissä paiskimista niin sitten joo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taisi se vähän enemmänkin tehdä, kuten myös muut yli 20v suokkipapat siellä. Vilma kuitenkin oli tosi huonossa kunnossa, hampaat puuttuivat, heinämaha, notkoselkä ja varmaan joku cushing kun karvakin oli sama paksu turkki ympäri vuoden. Vilma ja moni muukin tehneet niin mittavan uran ja ansainneet siellä kauransa, että olisi suotavaa niille tarjota vanhuudenpäivät jossain rauhallisessa miljöössä. Onneksi moni on saanut tän mahdollisuuden!

      Poista
    2. Ota asioista selvää ennenkuin arvostelet, kyllä huomaa ettet seuran tallilla ole käynyt moneen vuoteen, jos kehtaat väittää että siellä vain rääkätään vanhoja tuntihevosia (ja poneja).

      Poista
    3. Missä kohtaa väitin, että siellä rääkätään? :) Ei pidä kiistää tosiasioita, että hevoset siellä leipänsä tienaavat. Oloneuvoksia kun ei ole järkeä pitää. Sanotaanko, jos siellä kymmenisen vuotta olen pyörinyt. Sydäntä lämmittävää on kuulla, kuinka hevosia on alettu antaa pois eläkekoteihin ja uusia nuorikoita on otettu käsiteltäviksi. Olen puhunut näistä asioista myös isompien tahojen kanssa seuralla, joten tiedän kyllä mistä puhun. Hevoset kuitenkin saavat siellä ruokaa, suojaa, ulkoilua ja asianmukaista hoitoa joten kuinka kehtaat väittää minun väittäneen siellä rääkättävän hevosia? Paikassa joka on ollut toinen koti? Rääkkäys ja tuntityöt mielestäni eri asia, korjatkaa jos olen väärässä! Asia loppuun käsitelty :)

      Poista
    4. Ymmärrän myös sen, että supersuosittua Vilmaa olisi ollut töiden puolesta hankala antaa pois, sillä poneja on vähemmistö ja niille kuitenkin kysyntää. Vilma kuitenkin oli turvallinen kuljetin kaikkein pienimmille ratsastajanaluille. Ei pidä kiistää sitä tosiasiaa, että sitä todellakin vaivasivat vanhuuden vaivat (juurikin mainitsemani hampaattomuus ect ect).

      Poista