Vähän huonompaa uutista taas...

Hei vain kaikille tasapuolisesti!

Monet, jotka mut paremmin tuntee, tietää varmaan kuinka riskialtis ja vaivainen ihminen olen. Ei päivää etteikö kolottaisi, ei vuotta etteikö kyynärsauvat olisi käytössä. Viimevuosi oli oikein jalantallojaisten kulta-aikaa, sillä Lara talloi vahingossa jalkani niin taidokkaasti, että kepittelin kaksi kuukautta nilkan bursiitin ja nivelsiteiden repeämisen vuoksi. Limapussi edelleen tulehtunut... Ja ennen joululomaahan Lara talloi vielä toisenkin nilkkani, joka vaivaa taas edelleen kuhmun ja mustelman voimin jalkapöydälläni! No eniveis, asiaan.

Pari vuotta sitten ollessani Rautiassa töissä, huhkin myymäläremontin kanssa aivan hiessä. Järjestin uusia hyllyjä ja tyhjensin vanhoja vauhdilla, eli paljon nostelua ja fyysistä hommaa. Järjestin uutta maalien myyntipöytää kauhealla tohinalla. Pöytä on siis niin korkea, että alle mahtuu trukkilavallinen maaleja ja päälle lisää. Olin pöydän alla kyykyssä ja järjestin 10 litran maalipöniköitä nätimmin. Tarrasin purkkiin kiinni, nostin ja töks. Sain elämäni kivuliaimman selkäkrampin, jonka ansiosta jalkani tuntuivat menevän lukkoon. Itkua tihrustaen ja muutaman kirosanan siivittämänä nousin ylös ja jatkoin töitäni. En kehdannu mennä lääkäriin etten saisi saikkua, sillä useiden vaivojeni takia ramppaan lääkärissä harva se päivä (mm. viimekesäinen kepittely taisi maksaa minulta nyt kesätyöpaikan). Hampaat irvessä jatkoin töitä normaalisti nostellen päivittäin useita raskaita kuormia. 

Typeriä selfieitä vain kuvituskuviksi...

Kävin kerran myös naksauttajalla, jonka johdosta olinkin pari päivää sen jälkeen terveyskeskuksessa takapuoli paljaana kipupiikkiä ottamassa. Ilmeisesti tulehtunut selkä tai pieleen mennyt naksautus, mistä näitä tietää. Silloin sanottiin, että kiero lantio vetää selkääni korkkiruuville ja aiheuttaa jalan eripituisuuta. Skolioosi ja erimittaiset jalat diagnosoitiin jo varmaankin 2006-2007 välillä.

Puoli vuotta sitten kivut äityivät niin pahaksi, että menetin yöuneni. Tuntui ettei mitkään kipulääkkeet tai relaksantit auta. Olin vain ajatellut kipujen olevan lihasjumia, mutta lääkkeiden ollessa yhtä tyhjän kanssa aloin epäillä. Yöt meni vääntelehtien kivusta, itkiessä, sopivaa asentoa hakiessa ja keittiöön kontatessa kipulääkkeen perässä. Päivisin touhuillessani en keskity kipuun, mutta heti pysähtyessäni se sama polttava tuska alkoi. Kuin joku olisi lyönyt moran alasselkääni. Nielin ylpeyteni ja varasin lääkäriajan. Lääkäri laittoi samantien lähetteen magneettitutkimuksiin, joista selvisin hengissä diapamin , CMX:än ja kaverini avulla (ahtaanpaikan kammosta ja paniikkihäiriöstä päivää). Vihdoinkin diagnoosi tuli 10.2...

Kuva ei ole omasta seästäni, mutta tämä on samanlainen lannerangan magneettikuva. Omat välini taisivat olla juuri kaksi alinta. Niistä olivat nesteet poistuneet ja ne olivat huomattavasti mustemmat kuin normaalit nesteiset välit. Vaikea selittää

...ja pullistumaahan siellä oli! Kahdessa alimmaisessa välissä oli sekä välilevypullistumaa- että rappeumaa. Lisäksi toiseksi alin välikkö on kaventunut huomattavasti, mitä lie se tarkoittaakaan. Myös kiero selkärankani näkyi komeasti kuvissa. Noh, hoidoksi lähetettä fyssaan ja lämmintä kättä. Juokseminen ja harjoitusravi on kielletty ja saattaa mennä useampikin vuosi ennenkuin kumpaakaan pystyn tekemään. Onneksi en ole kouluratsastaja, mutta harmittaa pirusti.. Pyysinkin kouluratsastajakaveriani läpiratsastelemaan Laraa aina kun kiiruiltansa kerkiää. En ole varma, että muistinko kirjoittaa tuohon kaikkea, kun ei tuo latinankieli ole ominta alaa! Lääkäri kuitenkin murjaisi ''hauskan'' vitsin: Nuori mieli, mutta vanha selkä. Siinä vaiheessa melkein itkua tihrustin!

Asiasa kukkaruukkuun, oltiin Villen kanssa Apassionatassa. Ville tuurasi äitiäni, joka sairastui juuri ennen näytöstä...

Toistaiseksi mennään näin. Minä käyn fyssalla, teen liikkeet, uin, kevennän ravissa ja vältän juoksemista. Sitäkin kun harrastelin satunnaisesti ja pidin ihan hauskanakin hommana. Kivut vain jatkuva sietämättöminä, että kyllä kohta lääkärille soitan ja käsken määrätä kunnon troppia. Kirjoitan tätä tälläkin hetkellä keskellä yötä, kun kivut valvottavat. Kumpa nämä vaivat olisivat tulleet vasta 40 ikävuoden kohdalla, eikä nyt. Tuntuu turhautavalta olla parikymppinen ja näin huonossa kunnossa. No, perjantaina kutsuu aamu-uinti ennen koulua, odotan jo ihan täpinöissä!

Pahoittelen, jos teksti on sekavaa ja sisältää kirjoitusvirheitä. Kello on tosiaan jo aika paljon.