Pikkuhiljaa kuntoutusta

Helou!

Laran kanssa ollaan edistytty ihan hienosti kuntoutusprojektissa. Ravailussa ollaan edetty jo normaalille tasolle määrällisesti, mutta mitään pääty-ympyröitä kummempia ''temppuja'' ei olla vielä tehty. Emmekä saakkaan. Pannassa ovat ehdottomasti askelta pidentävät liikkeet, väistöt ja pienet ympyrät ravissa ja tulevaisuudessa laukassa. Käynnissä saamme tehdä mitä vain. Joulukuussa saamme ottaa jo laukkaakin, mutta aluksi taasen suoraa uraa vain.

Lara kerjää namia

Ongelmia tuotti aluksi satula- ja Laran kiukutteluongelmat. Aluksi sopivaa satulaa ei meinannut löytyä, mutta ammattilaisten vinkein toppasin mattesini tupaten täyteen ja Lara on nyt tuntunut hyväksyvän satulan. Neiti nimittäin on löytänyt sisäisen rodeoratsunsa ja olenkin meinannut maistella hiekkaa muutaman kerran. Johtui osittain satulasta, osittain testauksesta. Koko kesä ollaan köpötelty ilman satulaa nauttien elämästä ja nyt työskentelyn alettua näytetään heti keskaria. Onneksi mua ei saa selästä ihan niin helpolla pois!

Uusi lemppariharrastus

Lara on ratsastuksellisesti muistuttanut nyt edellistä hevostani, Disaa. Hössöttäjä ja sählääjä, joka juoksee alta kaikkia apuja karkuun. Vasemmalla pohkeella komentaessani tulee pystyynnousupukki-combo. Onneksi kokemusta löytyy kahden vuoden ajalta juuri Disan kaltaisesta hevosesta, joten olen keskittynyt vain tilanteen rauhoittamiseen ja siihen, että edetään molempien ehdoilla, kuitenkaan kiukuttelua periksi antamatta.

Tein vaihtokauppoja. Wellington vaihtui tähän (vaihdoin myös kisatakkia, niistä lisää myöhemmin)

Anna on jatkanut edelleen Laran pääsääntöistä liikutusta, hieroja käy 2vkon välein ja eilen Lara  sai hokit alleen. Vielä täytyisi suorittaa klippaus ja jonkin kuvion suunnittelu.. ;) Itse sairastelen vähän väliä ja otan stressiä Kouvolassa asumisesta ja koulusta. Eiiiköhän tämä tästä.

Kaunein <3

Laran tuleva koti on päätetty! Se sijaitsee Valkealassa, n. 15km päässä. En osaa tarkasti kertoa tietoja, mutta tilalta löytyvät iso estekalustettu kenttä, katettuja tarhoja, lämmin varustehuone (+oma kaappi), pesuboksi ja käytävällä harjauspaikkoja. Talvisin tallissa puhaltaa rakennuslämmitin, joten vilukaan ei yllätä (tosin lattialämmitys uupuu, on aika kaivaa unohdetut tallitoppaloimet esiin). Maastoja löytyy useampi sata kilometriä, eikä asfaltille tarvitse eksyä. Kävin siellä eilen maastoilemassa omistajan Cola-nimisellä lämpöisellä. Mukava ja iso (~170cm) maastoilukamu!

haloja!!

mories!

Tätä nykyä allekirjoittanut asuu Kouvolan Valkealassa, 34,5 m2 yksiössä ja opiskelee KYAMKissa Restaurointia, Artenomi-nimikkeellä. Vanhan kämpän soppari purettiin ja muutin uuteen paaaaljon parempaan paikkaan, kuin vanha. Tämän takia vuokrakin on nyt vähän tyyriimpi ja hevosasiat mutkistui....

Laran kanssa tuli takapakkia ja se sai jälleen 2kk käyntilomaa. Sen kanssa tultiin tilanteeseen, että se jää Kankaanpäähän ylläpitoon omalle hoitajalleen. Itelläni maanantaiden ollessa vapaita, matkaan viikonlopuksi kotiin heppailemaan. Sen kanssa ollaan nyt vain käpötelty sänkkärillä ja jumppailtu käynnissä....

Poni vauhkoontui venetsialaisten rakettien takia, jonka johdosta kavioon tuli halkeama. Poniinilla on nyt siis etusissa söpöt pikku kengät! Muutoksia jalkoihin ei ole tullut ja painokin on pudonnut. Voi poniini <3

Itse olen telonut myös toisen nilkkani horjahtaessani emännänjatkeelta alas. Lisäksi kamala syysflunssavirus jyllää! Enkä ole kotiutunut Kouvolaan, mutta koulu on ihan super. Kärsin siis myös vähän koti-ikävästä. Ainiin ja on mulla yks sydänkäpynenkin! Hihi.

Mistähän oikein bloggais, kun ei oikein tuu heppailtuakaan mitään? Mitä te haluatte tietää? :D

HALOJA!

Päätin tulla vaan ilmoittamaan, että hengissä ollaan! (lue: töissä kassavuoro, kone käytössä jee!)

Mitä meille nyt sitten oikein kuuluu?

LaraLara sai klinikalta kontrollikäynnistä hyvää palautetta. On kuulemma parantunut niin hyvin, kuin tähän mennessä on mahdollisuus parantua. Nyt saadaan alkaa ravailemaan ja laukkailemaan asteittain. Kavalettejakin kehoitettiin menemään 3 kertaa viikkoon, siis sitten kun on jo laukattu enemmän. Tällä hetkellä ollaan otettu jo laukannostoja, ei sen enempää (siis laukattu yks pitkä suora). Ollaan jumpattu älyttömästi väistöjä ja taivutuksia, Lara on ollut ihan super ratsastaa! Laralla on viimeinen kontrolli 5.9, jonka jälkeen neiti muuttaa Kouvolaan.

Minä
Jalka tulehtu taaaaaaaas. Aircast- lastaa on pidettävä koko ajan, ratsastamaan pystyn ainoastaan ilman satulaa. Töissä viedään viimeisä viikkoa, keskiviikkona 20.8. muuttokuorma lähtee Kouvolaan. Lara tulee vähän jäljestä, joten Anna hoitaa sen aikaa neidin liikutuksen. Eilen tuli Tampereelta kamala määrä kaikkea rompetta kämppään. Kuvia tulee! Ja hei, ostin myös ihan uuden ja oman läppärin! (olen 2 vuotta ollut ilman toimivaa läppäriä, siksi bloggailen aina töistä käsin.... hehe). Toivottavasti kunnon kone (Lenovo Ideapad z710) helpottaisi bloggausta.......

Poni
Ponille puhkesi kaviokuume.... jouduttiin eristämään rouva hiekalle. Myös kurinalainen dietti on päällänsä, heinät pitää punnita joka aterialle. Paino on nyt saatu putoamaan, mikä on kyllä hankalaa kun ei saa liikuttaa. Poni pääsee klinikalle ja vuoluun myös 5.9, jonka jälkeen palautuu kotiinsa. Ja astutus meni pieleen, poni jäi tyhjäksi (joka on tällä hetkellä ponin terveyden kannalta hyvä asia....).

Mitäs vielä? Elämäntilanne kokee kohta ankaran muutoksen, jännittää aivan kamalasti. Ollaan kuulolla! :)

vain kuulumiset... ei sen enempää.

Moikka!

Lääkärireissun yhteydessä italialaista cookies-jädeä... mm!

Tällä hetkellä ollaan Laran kanssa sairaslomalla molemmat. En edes muista, kerroinko jo mitä Laralla on. Kertaus on opintojen äiti! Eli keväällä kun Lara säikähti, etujalan hankkari raapaisi sääriluusta pienen luulastun pois. No, tätähän ei vielä ekalla kerralla klinikalla huomattu ja sairasloman jälkeen palasimme liikutukseen normaalisti. Kesäkuun puolella olin ratsastamassa, Lara kompastui ja alkoi taas ontumaan. Tällä kertaa sitten ultrasta löytyi tuo vika, jota nyt hoidetaan sillä shockwavella. Kaksi hoitokertaa jo mennyt, seuraavaksi olisikin kontrolli kahden viikon päästä!

Rauhoitettu Lara ja luonnonlapsi-tukka

Itse olen myös könkkä tällä hetkellä. Ensin kepittelin 2 vkoa murtuneeksi diagnosoidulla jalalla (tottakai uskoin, koska särky oli kaamea). Sitten Kankaanpääläinen lääkäri sanoi, että jalka on täysin terve, heitä kepit meneen. Kyseinen lääkäri myös naksautti selkäni ja määräsi pohjehierontaa....... Sanomattakin selvää, ettei näin saisi päivystävänä lääkärinä edes tehdä (varsinkin kun tarkoituksena oli vain saada kontrolliröntgenistä lausunto....). No, koska astuminen sattui raakasti ja illalla huomasin jalassani muljuilevan jotain, varasin samantien Koskiklinikalle Tampereelle ortopedi aikaa. Valkkasin vain ensimmäisen professorin, jonka erikoisalaa oli nilkka ja jänteet.

Klinikalla jalassa todettiin murtumia olevan pyöreä 0. Muljuileva ''jokin'' paljastui tulehtuneeksi limapussiksi. Lisäksi nivelsiteet ovat venähtäneet. Lääkärisetä löi kaksi kortisonipiikkiä nilkkaan, voin kertoa, että se tuntu kyllä jämerältä! No eniveis, olin aivan sanoinkuvaamattoman pettynyt tilanteeseen. Ei siinä, että joudun 6vko pitämään yötä päivää aircastia jalassa (joka on muuten nyt ihan ikioma!), eikä siinä, että kortisonipiikin jälkeen itkin koko illan sohvalla kipua. Ei, vaan jo yhden nivelsiderumban läpikäyneenä voin kertoa, että uudestaan en samaa halua. Liki ainut terve raaja, mikä mulla on, ei ole enää sitten terve. Nivelsiteiden venähdys on siitä inhottava, että joka kerta kun ne nuljahtavat, ne löystyvät. Ja mitä enemmän ne nuljuvat ja löystyvät, sitä helpommin ne menevät jatkossa. Lopuksi ne ovat niin löysät, että ainoa vaihtoehto on kirurgin puukko. Ja todellakin tiedän mistä puhun! Sairaslomaa en kehdannut ottaa, kun 1,5 vkon päästä alkaa kahden viikon loma, jonka jälkeen palaan viikoksi töihin ja sitten irtisanonkin itseni.

Ainiin tosiaan, Laralle löytyi tallipaikka ja itselleni löytyi asunto Kouvolasta! Asunnon kanssa kävi aivan uskomaton mäihä. Olin buukannut tiistaille useamman asuntonäytön, joista yksikään ei ollut kotoisa, saatika edes erityisen siisti. Aamulla matkaan lähtiessä sain sähköpostiini Oikotien asuntovahdilta viestin kämpästä. 30,5 m2 yksiö, lasitettu parveke ja hinta kohtuullinen. Sisäkuvia ei ollut, mutta extempore soitin ja tekstasin, näyttö sovittiin puoli neljäksi. Kämppä oli kaikista vaihtoehdoista liki isoin, siistein ja kotoisin. Lisäksi myös halvin! Oven avatessa sanoin heti, että tämä on se. Vuokranantaja oli todella mukava vanhempi rouvashenkilö, joka kertoi vuokrasoppareiden kaatuneen luottohäiriöihin. Itselläni kun sellaisia ei ole, kirjoitin sopparin samantien ja iso kivi vierähti. Asuntoon tehdään lisäksi heinäkuun aikana kylpyhuoneremontti, jonka ansiosta seinään asennetaan uudet kaakelit, kylpyamme lähtee (=tilaa pesukoneelle, jonka avulias mummeli lahjoittaa!!!). En malta odottaa. Lisäksi kadulla asuu yksi tuttava, joten saan tarvittaessa juttuseuraakin.

Poniini on tällä hetkellä lemmenlomalla Anjalan hevostilalla. Ensikesäksi odotettavissa varsuliinia! <3

kone tökki sen verta, että jouduin osan kuvista poistamaan, enkä saanut kuvatekstejä... lopuissa kuvissa kuitenkin näkyy Lara ja H-trap paarmapallo (hyvä!!), tulevaa kämppääni, minä ruississa (uusi tukee!) ja kesäpompom <3

Heidin uskomaton elämä

Heips!
Eilen pakattiin hepat autoon ja suunnattiin Teivoon klinikalle. Poniini joutui toimittamaan seuraneidin virkaa, kun ei toista nyt kotiinkaan voinut jättää... Larakin vielä kiimassa niin arvatkaa mikä huuto toistensa perään oli..

No, Laran jalka taivutettiin, röntgenkuvattiin ja ultrattiin. Taivutuksissa polvi oli 1 ja alanivel 2. Sama kuin viimeksikin. Röntgenissä ei huomattu muuta, kuin että kavionpohjat ovat todella ohuet, eli siis pohjalliset käyttöön. Ultra olikin sitten eri juttu ja tuli totaalisena yllätyksenä. Larahan ultrattiin samasta vaivasta jo keväällä eikä mitään löytynyt. Papereissa lukee näin: ''Hankositeen yläkiinnityskohdalla sääriluun yläosassa avulsiomurtuma eli luun pinnasta irronnut lastu.'' Kun silloin kevättalvella Lara säikähti maassa olevaa puomia ja hypähti sivuun, on hankoside silloin repäissyt sen lastun irti. Hassua, ettei silloin eri eläinlääkäri löytänyt sitä ultralla... Nestekertymä viittaa tulehdukseen ja nyt onkin kuuri taas metacamia.

Lara tulee aivan täysin kuntoon ja liitoksesta tulee jopa vahvempi kuin aiemmin, kunhan sen nyt vain antaa parantua kunnolla. Kisakausi olikin sitten tässä, mutta ei haittaa kunhan vain Lara tulee kuntoon. Kuukausi kävellään ja jumpataan, saa kiipeillä, väistättää ja tehdä mitä vain, kunhan askellajina on käynti. Lisäksi Lara saa shockwave-hoitoa kahden viikon välein ja kontrolliultra on kuukauden päästä. Lisäksi laitetaan ne pohjalliset. Helpottavaa, kun on ihan oikea diagnoosi, kerrankin.

MUTTA ei siinä vielä kaikki! Laran shockwave-hoidon aikana pidin vasenta etusta ylhäällä. Lara oli kyllä rauhoitettu, mutta vaikutus alkoi jo hiipumaan. Shockwave pitää kamalan kovaa tärinää ja naputusta, jota neiti ei sitten arvostanut. Yhtäkkiä Lara päätti riuhtaista ittensä irti ja mun roikkuessa etujalassa se hyppäsi takajalallaan kaikella painolla mun jalan päälle, niin että kavio raapaisi säärtä ja päätyi sitten muussaamaan jalkaterän. Jalassa tietty yltiöturvalliset tennarit (iskä sano heti, että nyt ne turvakengät!). Kipu oli aika sietämätön, kylmänhiki ja oksetus puski. Pidin kuitenkin sitkeästi jalasta kiinni loppuun asti, enkä irrottanut. Kun lähdin taluttamaan Laraa boksiin, tajusin kuinka kipeä jalka on, ettenkä pysty astumaan sille.

Autossa istuessa huomasin, että ulommat varpaat eivät liiku. Ei muuta kuin päivystykseen mars! Röntgenlääkärin lausuntoa joudun viikon odottamaan, siihen asti kepeillä murtumaepäilyn vuoksi.. Siis VIIKON koska voi olla murtunut. Koska lääkäri ei osannut sanoa, onko kuvassa näkyvä viiru murtuma vai verisuoni... ihan oikeesti nyt joku roti. Noh, viikko saikkua, mutta asiat järkättiin Rautiassa niin, että istun kassalla ja rullailen satulatuolilla ympäriinsä kuin mikäkin.... Noh. Särky on ainakin sietämätön.

Tälläistä meillä, mites teillä? :D

Pahoittelen kuvatonta postausta, nyt ei pysty!! ;)

vaihteeks oman elämänsä (XL) malli!

huom! kirjoitettu aiemmin.. jäänyt ilmeisesti julkaisematta? julkaisempas nyt. tapahtunut varmaan yli kuukausi sitten jo, älkää ihmetelkö päivämääriä yms
Suunnattiin Petran kanssa perjantaiehtoon ratoksi Madesjärvelle päin valokuvailemaan. (En muista, onko juuri tämä järvi Mades, mutta ainakin lähellä kyseistä prutakkoa). Ongelmana oli, että olen viimeksi paikassa käynyt ööö vuonna 2009, kävellen Hakoniemen leirikeskuksesta. Silloin oli liki +30 C hellettä, nyrkin kokoisia paarmoja ja upouudet tennarit jalassa ilman sukkia. Siis kuinka ihminen voi olla noin tyhmä? No tää hlvetillinen reissu huipentui kuitenkin mielettömän upeisiin maisemiin. Ranta on pystysuoraa kalliota ja varsinkin nyt auringonlaskun aikaan henkeäsalpaavan kaunis.

Tavalliseen tapaan kommelluksilta ei vältytty, sillä mun superhyvä (mutta lyhyt) muistini teki tepposet. Käännyin - mukamas tutulle - tielle, joka olikin väärä ja päätyi vain keskelle mettää. Pikkubemarilla mentiin kuoppaisia kinttupolkuja bensa aivan totaalisen finito. Ajeltiin sitten vielä eteenpäin ja löydettiinkin oikea reitti (oli oikein puiset opastekyltit ja liikenteen jakaja.. Kyllä, liikenteen jakaja keskellä mettää. Hupaisaa :)). Kinttupolkua ajellessa rupesinkin muistelemaan, kuina kyseinen matka tuntui ikuisuudelta ja vähintään 100km marssilta. Olosuhteet vielä päälle.. Auts!

Paikan päällä vallitsi jo ihana auringonlasku. Samalla meinasi tulla pieni kiirus, että valoa riittäisi. Harmittaakin, sillä joidenkin kuvien laatu kärsi valonpuutteesta... Olisipa rahaa uuteen välineistöön!!

No eniveis, turha sitä on murehtia. Pääasia, että Palomäen kiukkupyllykin saatiin linssin eteen ilman yhtäkään kaakkia mukana. Huippua ja kyllä kuvauksellista likkaa onkin mukava kuvata! Tahtoo lisäääää..

Kuvauksen jälkeen mentiin vielä Stageen kaakaolle ja vaniljalattelle.. oltiin niin pynttäytyneinä, että pakkohan se oli hyödyntää. Samalla sovin lauantaiyön työkeikasta.. Kuvasin Elastisen keikan, mukana oli myös koko livebändi.. Ihan hyviä kuvia tuli, kiitos keikan hyvän valaistuksen ;)

Mitäs mieltä olette kuvista? :)

Vooooi nyt..

perkele. Tulipas sanottua. 4 viikon sisään olen viettänyt 3 lomaviikkoa, joten koneella ei juuri ole tullut istuttua. Olen palellut juhannuksen Nummirockissa, hukannut sinne autonavaimetkin, ratsastanut, tehnyt töitä ja viettänyt laatuaikaa ihanien ihmisten kanssa. Olen myöskin eronnut avoliitostani ja muuttanut takaisin vanhempieni luo (saan 30. pvä tietää koulutulokset, joten sitä ennen ei kämppää katsota). Semmoinen mukava pieni pläjäys...

Inhottavin uutinen on se, että juuri kun Laran olen saanut kuntoon, se alkaa ontumaan äkisti. Olin menossa eilen valmennukseen, mutta sunnuntaina se säikähti kentällä jotain ja alkoi ontumaan. Samalla lailla ja samaa jalkaa kuin viimeksi. Vittujen kevät sanon minä.

Huomenna Anniinan kanssa kuvausrojektia, saas nähdä tuleeko tän mallin takia mitään :D

takapakkia

Kuten otsikkokin sen jo kertoo... Laralle oli taas ilmestynyt päähän isot turvonneet alueet. Juur kun ajattelin alottaa hyppäämisenkin. Mittasin lämmön (38c), koska hevonen oli todella nuutuneen oloinen. Samantien soittoa taas eläinlääkärille, joka neuvoi nyt jättämään kokeiluna teollisen myslin pois. Muutenhan Lara kiiltää kuin kuparipannu, mutta jokin mättää. Jokin nyt allergisoi ja se täytyy nyt selvittää. Hurjaltahan se näyttää, kun posket ja kaulan liittymä ovat ihan turvonneet..

No ohjeeksi tuli kevyt liikunta. Ymmärsin sen heti käyntikuurina, mutta uusi soitto lääkärille avasi, että ei siis rankkaa treeniä, koska hevonen ei saa nyt mistään tarpeeksi energiaa (pelkällä heinällä, vedellä 1dl kivennäisellä mennään). Eli normisti käynti, ravi ja laukka hepan jaksamisen mukaan. Sen verta uskaltauduin, että hyppäsin kuvassa olevan ristikon kahdesti molemmista suunnista. Hurjaa!

Viikonlopuksi suuntaan Helsinkiin. Saan vähän päätä tuuletettua ja hetkeksi ajatukset pois murheista. Koetan raahata kameraa mukaan ja kuvata MyDay-tyylisiä postauksia :)

Alla oleva kuva iltasoutelusta Koonin järvellä <3

Äitienpäivää!

Heeelouu!

Tähän alkuun haluaisin mainita, että olen kaksi kertaa ratsastanut Laralla ja se on ollut tosi hyvä. Myös eilen hieroja totesi että selkähän on yllättävän hyvä! Ongelma on vasemmassa lautasessa, joka säteilee ja kiristelee sitten selässä... Nyt hoitona oli ehdottomasti vain liikuntaa ja sehän sopii paremmin kuin hyvin! Jes!!

Sunnuntai oli meidän perheelle spesiaali-päivä. Totutusta poiketen (haha pakko, on muuten hyvä Samuli Putron biisi!) suuntasimme aamulla kohti pääkaupunkiseutua. Nappasimme Jakomäestä molemmat siskoni mukaan ja suuntasimme Sipooseen Söderkullan kartanoon. Olimme varanneet sielät äitienpäivä-buffetin. Herätys oli mukavan aikainen, 05:50. Euroviisujen ja valvottavan tukkoisuuden vuoksi yöuneni olivat maksimissaan n. 3 tuntia...................Eli siis tosi flunssaisena vieläkin liikenteessä. Tauti oli myöskin tarttunut isä-henkilöön ja niiskutimmekin koko matkan kilpaa. Tauti ollut sitkeänä jo viisi viikkoa.. aargh.

No jokatapauksessa, oltiin vähän etuajassa eikä päästy heti sisään. Kiersimme kartanon ympäri ja jäimmä takapihan terassille istuskelemaan. Oli  superlämmin keli kun arska porotti täydellä teholla! Ehdimme varmaankin varttin verran istuskella, kun saimme kutsun sisälle.

niin fiininä niin fiininä

itse kartano

Ruoka oli hyvää! Kattaus koostui kolmesta buffetista: Makuja maailmalta, Kartanon perinteisistä ja lasten menusta. Olin aluksi vähän jopa pettynyt valikoimaan, kun oletin että vaihtoehtoja olisi kartanomaisesti enemmän. Lappasin kuitenkin lautaseni täyteen, enkä tosiaankaan joutunut pettymään ruuan tasoon. Kylmälautasen tyhjennettyä riensimme hakemaan lämpimät ruuat ja siinä kyllä napa naukui huolella. Jälkkäriksi panna cottaa, täytekakkua ja jätskiä.. Voi luoja mä sanon! Ja hongon perheen tavalliseen tapaan taisimme syödä kaikista nopeiten :D

Syömisen jälkeen päätimme lähteä kruisailemaan keskustaan. Vanhemmalla siskollani alkoi työvuoro 2lta, joten aikaa oli sopivan verran. Keskustassa kiertelyn (lue: tosta.. eiku tosta.. TONNE!! eiku eieiei sittekki ku mennää tästä) jälkeen menimme istuskelemaan satamaan Ropert's coffeeseen. Koska hongon sisarustrio ei selvästikkään ollut vielä kylläinen, päätimme syödä vielä jäätelöt... siis kuinka paljon muhunkin ruokaa mahtuu?

Päärakennuksen takapihaa

Sisko jäi töihin, toinen vietiin kämpille ja napattiin bemari mukaan. Tarkoituksena oli, että ajaisin sen yksin kotiin. 3 tunnin yöunilla. Puolet matkasta kaatosateessa. Äiti soitteli Tampereen Kolmenkulman ABC:ltä ja totesin vain, että odottakaa, nyt nukahdan kyllä rattiin. Ei auttanu volat kaakossa oleva musiikki, eikä sipsien napsuttelu (edelleen ähkyssä, mutta pakko mikä pakko...), joten luovutin suosiolla. Nukuinkin koko matkan kotikadulle asti kuin tukki. Kotona burana C naamaan ja vielä lyhyet päikkärit. Tallille raahauduin puoliksi unessa siivoamaan vielä boksin. Sellainen äitienpäivä meillä!

Kartanon päärakennuksen vieressä oleva pytinki

suihkulähdettä

Sirkus

haha siskon nappaama salakuva! väsy iski

Surkeiden ja tosi surkeiden sattumusten sarja!

Joku paha karma on nyt mun niskassani, selkeesti. Ei hirveesti oo ollut kirjoitettavaa, kun joka päivä liki samaa meininkiä. Treeneissä ollaan oltu viimeksi.... hmm... helmikuussa? Tässä meidän surkeiden ja tosi surkeiden sattumusten sarja:

1. Helmikuussa totean, että satula on epäsopiva. Lara menee hyvin ilman ja satulan kanssa vastustelee. Päätän mennä vain ilman satulaa ja metsästää kuumeisesti uutta. En tiennyt, että satulattomuutta jatkuisi yli kuukausi!

2. Ratsastan maneesissa ja Lara säikähtää maassa olevaa puomia, jonka seurauksena on ep. Varaan ajan klinikalle, koska hysteria.

3. Klinikalla todetaan, että jalat kipeytyneet rasituksesta (kävelty mm. kovilla pohjilla, koska talvi). Etujalan nivelet ja toinen polvi piikitetään. 2 viikkoa saikkua.

4. Viikon saikkuilun jälkeen Laran etuset saivat oksettavan allergiareaktion. Meinasin pyörtyä! Klinikalta tuli käsky, että heti näytille. Seuraavana aamuna löysimmekin itsemme taas klinikalta.

5. Klinikalla annettiin penisiliniä suoraan suoneen ja saatiin piikitettävää lääkettä, oraalipastaa, sekä jauhetta mukaan. Piikityksen ansiosta turvotus oli laskenut seuraavaksi päiväksi. Ohjeena oli, että viikko saikkua ja takaisin reeniin.

6. Ehdin ratsastaa arviolta 2-3 päivää, kun Laran selkä kipeytyi yhtäkkisestä reenauksesta. Taisin hosua liikaa. Itse kouristelin samalla viikon kamalassa viruksessa, joka kaatoi sängyn pohjalle. Molemmat siis saikkuiltiin viikko.

7. Viikon saikkuiltua päätin reippaana tyttönä nousta taas selkään. Ihanaa, chapsit jalkaan ja menoks! Hain Laran ulkoa pesarille, jossa huomasin takasessa massiivisen impparin. Voi stna!! Ell tuli seuraavana päivänä ja antoi viikon sulfakuurin. Kävelytin ja kylmensin viikon joka päivä.

8. Viikon viilennyskävelytysoriprim-hässäkän jälken totean, että jalka vain turpoaa turpoamistaan. Voi räkä. Toinen päivystävä Ell paikalle > penovet-kuuri taas. Kysyi onko ollut aiemmin, johon vastaan että juuri pari viikkoa sitten. Kipulääkettä saaatiin myös mukaan. Jälleen viikko saikkua.

9. Ehdin pari iltaa piikittää, kun eräänä päivänä huomasin Laran poskien imusolmukkeiden, sekä pistoskohdan turvonneen. Jäätävät pallukat. Soitto lääkärille, joka neuvoi lopettaa piikityksen ja jatkaa oriprimilla loppuun. Työtä käskettyä.

10. Impparin parantuessa Lara oli vahingossa liian viileällä säällä ulkona ilman sadeloimea = selkä veti aivan uskomattomaan jumiin. Satulallaa ja ilman, neiti vain jäkitti ja pukitti paikallaan. Huoh, kävelytystä ja hieroja paikalle.

11. Hieroja kävi tiistaina ja totesi, että vasen puoli on aivan totaalijumissa. Kävelytystä maasta käsin ja torstaina selkään.. Maanantaina uusi hieronta. Jos kipeä, niin juoksutusta ja kipulääkettä. Ostin Backontrack-loimen lisäksi Royal-selänlämmittimen ja puin sitten molemmat. Eipä ainakaan saa vetoa selkään mistään.

Hei mitäs vielä? Piikkiin mahtuisi! Toukokuun kenttiksille heihei, kesäkuussa tähdätään ypäjän harrasteeseen!

Vanha muija jo!

Uusi kuosi

Helou!

Tällä hetkellä mitään erikoisempaa hevosaihetta mulla ei ole. Hevosmessujen ostospostaus on vielä tekemättä, mutta ehtiihän sitä. Koko viikon piinannut virus jyllää vieläkin, joten Lara on saanut aikalailla nyt lomailla. Selkäkin on ollut jumissa, joten loma on tullut tarpeeseen molemmille. Menin kuitenkin puolikuntoisena ja heikkona torstaina parturiin (ajat pitää varata 5vko etukäteen, sitä vaan ei voinut perua) ja päivitimme kuontaloni uuteen uskoon. Yllättävän neutraalia linjaa! Värinä mustanruskea pinkein raidoin. Vanhuusko tässä iskee, kun shokkivärit vähenevät :) Lisäksi mallia lyhennettiin päältä, jotta leikkauksessa olisi jotain ideaa ja rakennetta. Tykkään kyllä paljosti! Mites te? :)

Estekuvia by Enna

Estekuvia 1.4 kun hypeltiin ensimmäistä kertaa kuukauteen :)

Laralla oli ''vähän'' pöllöenergiaa....................