Poniinit ovat kasvattaneet kyllä huolella muhkean talvikarvan... Palasimme eilen perheen kanssa Äkäslompolosta, jossa vietimme viikon loman. Poniinit majailivat Petralla ja Taru huolehti Larasta Kouvolassa. Haimme poniinit kotiin tänään ja päästimme niitä juoksemaan koko laitumelle. Ulkoilutin kameraakin pitkästä aikaa, tässä parhaimmistoa :)
En jaksaisi jokaista postausta aloittaa pahoittelemalla huonoa postaustahtia. Yksinkertaisesti: olen vain ollut itsekkin pihalla oman hevoseni asioista, ettei kerrottavaa juuri ole ollut. Sairaslomailimme Laran kanssa heinäkuun lopusta aina tähän päivään asti. Jalkani operoitiin 1.9 Turussa Sakari Oravan toimesta ja usean takapakin jälkeen alan olemaan nyt kunnossa. Laralla kipeytyi murtumajalasta polvi ja se vaati vähän piikityshoitoa sekä lepoa. Itse kykenen tällä hetkellä ratsastamaan vain ilman satulaa, mutta se ei tunnetusti menoa ole haitannut. Laralla saa alkaa pikkuhiljaa hyppäämään ja aloitamme hitaasti kavaleteista. En aio pitää kiirettä, vaan etenemme omien tuntemusten mukaan ja hevosta kuunnellen. Ei tietenkään pidä unohtaa omankaan jalan tilannetta, enkä tällä hetkellä jalan kestävyyteen täysin luotakkaan.
vuodelta 2013... hoikka neiti!
Kulunut kesä ja alkusyksy ovat olleet jokseenkin raskaita aikoja. Olen joutunut kohtaamaan asioita, joita en ikinä olisi uskonut kohtaavani. Muutto Kouvolaan, kevyt lukujärjestys, hevonen Kankaanpäässä muiden hoiteissa ja tuhottomasti vapaa-aikaa omien ajatusten kanssa. Aikaisemmin vihasuhteeni Kouvolaan on nyt muuttunut positiiviseen suuntaan. Löysin ihanan asunnon hyvältä paikalta Kuusankoskelta, Lara muutti tänään tutulle tallille ja nyt vihdoin asiat tuntuvat löytävän paikkansa. Voisin melkein sanoa elämän hymyilevän! (koputan puuta, karma prkl)
Lartsu tänään!
Tämän hetken tavoitteista: Ensisijaisesti koko ratsukon kuntokuuri. Kesäkilot pois ja kunnon kohotusta! Hetken vielä maltellaan odottaa täyttä treenauskuntoa ja sitten aletaankin työstämään jälleen enemmän koulupuolta. Sileätyöskentelyssä parantamisen varaa on jokaisessa asiassa, mutta erityisesti tasaisuus ja ratsastajan käsi vaativat kovia otteita (heh, hyvä sanavalinta tähän yhteyteen). Esteillä on taas ollut vähän taukoa, joten siinä tarkkuutta paikkojen hahmottamiseen sekä yleisesti luottamukseen.
Hups vaan, kesä on jo liki mennyt. Piti niin olla aikaa kirjoitella ja postailla, mutta erehdyin. Taidan elää kiireisintä aikaani, mutta eipähän käy aika pitkäksi. Ollaankos täällä vielä kuulolla?
Rakkausponiinit <3
Elikkä tosissaan (Kissi Vähähiilari, oli pakko) oon tällä hetkellä kotona työttömänä. Tai no, äitee pitää huolen siitä ettei hommat tekemällä lopu. Varsinkin alkukesänä työpäivät venyivät 12 tuntisiksi, mutta nyt tahti on laantunut ja olen saanut muutamia täysin lorvailupäiviäkin. Lorvailupäivät kuluvat yleensä asuntonäytöissä Kouvolassa.. :D how fun.
Juhannuksena oltiin Laran kanssa Niinisalossa harjoituskilpailuissa. Menimme luokat 80cm ja 90cm, joista pokasimme molemmista sijoitukset. 80cm 2. sija ja 90cm 3. sija. Rata oli sama kuin Zilpalla (sama ratamestari), joka osoittautui yllättävän vaikeaksi! Jo Zilpalla virhepisteiden määrä ihmetytti, mutta myös Niinisalossa puhtaiden ratojen määrä jäi minimaaliseksi. 80cm luokassa vain kaksi sai puhtaan radan ja 90cm kolme. Radassa oli kyllä mukavasti tekemistä, tiukkoja teitä, sarjaa jne. Pysyypähän ratsastajat ja hepat skarppina!
Juhannuksen vietin Nummirockissa, vesisateesta ja auringosta vuoronperään nauttien. Uusia bändilöytöjä tehty, vanhoja tuttuja moikkailtu ja grilli kävi kuumana. Tipaton juhannus, jossei muumilimua lasketa. Uusia tuttavuuksia musiikin saralta ovat Eluveitie, Insomnium ja Steve'n'Seagulls.
Juhannuksen jälkeen otimme äiten kanssa maastoilun toden teolla työn alle. Lara osaa olla väliin neitimäinen cityponi, joka kyttää kaikkea normaalia. Vastaan tulevat armeijan pasit eivät meinaa mitään, mutta maasta nouseva männyn kanto on kamaluutta. Ei koskaan tiedä mitä niiden mielessä liikkuu, joten ne kannattaa kiertää kaukaa. Menimme siis 2-3 kertaa viikossa maastoilemaan, joka tarkoitti siis intervalli- ja ylämäkitreeniä. Tämän lisäksi treenasimme maastoesteitä, nurmihyppyjä sekä koulua. Rataesteiden annoin olla toistaiseksi.
Kuvasin yhdestä treenikerrasta videota Goprolla, tässä video olkaa hyvä!
Musiikiksi oli pakko pistää tuo Amaranthen biisi, sillä se soi koko treenin ajan päässäni..
Podimme pientä kuolainongelmaa, sillä Lara on löytäny sisäisen täykkärinsä. Mitään hölmöä se ei tee, mutta tykkäisin paremmasta kontrollista. Muutaman kerran maastossa se on rynninyt esteelle vähän turhankin pää pystyssä ja selättömänä, joten päätin kokeilla jotain uutta. Hööksistä ostamani waterford ei toiminut ollenkaan, Lara oli sen kanssa todella levoton suustaan ja puri vastaan. Onneksi Laran kasvattaja lähetti kuolaimia sovitukseen ja löysin ratkaisun nivelbaucherista. Tämän kanssa Lara säilytti maastareilla tasaisen tuntuman (videossakin näkyvä pään nyppiminen jäi) ja eteni höyryjunan lailla korvat hörössä eteen. KIITOS! <3
ps. terkkuja sinulle Hööksin työntekijä, joka kyseenalaistit taitoni hevosenomistajana ja ratsastajana. En ikinä löisi kovempaa kuolainta suuhun, jos epäilisin hevosen olevan kipeä tai syyn johtuvan muusta. Kaikki asiat kuitenkin ovat kunnossa, joten hitusen vipuinen kuolain oli viimeinen vaihtoehto. Toimiva sellainen :)
Äiteen kanssa tehtiin kotiin Derbykentälle (lue: laitumelle) oikea Derbyeste!
Kenttäkilpailuista teen erikseen oman tarkemman postauksen, jahka saan Petralta lisää kuvia! Sen verta kuitenkin, että saimme lopuiksi sijoituksen 11 ja kotiinviemisiksi ruusuke. Ylpeempi en voisi Larasta olla, se on vain niin <3 Huima ero meidän ensimmäiseen starttiin. Nyt treenaamaan vain lisää koulua ja käymään koulukisoissa, niin ei jännitä noin paljoa ne valkoiset aidat...
Alla olevat kuvat esteiltä on kuvannut Piia Mäkelä, kiitos!
Pulla ja tosipulla
ai häv noouuu aidia vat aim duuin
Harmi kun vähän liian aikainen ajoitus kuvassa :(
Mitäs muuta? Saaga on oppinut jo tosi hyvin ohjasajoa ja Vekara loistaa
irtohypytyksessä! Vitsi mikä tykki. Löysin Kouvolasta vihdoin ihanan
asunnon ja huomenna kotikenttäni (Casablanca Riding Stadium) saa
laajennuksen. Eikai tässä sen ihmeempiä? Ai juu, oikea nilkkani on vähän
sökönä: limapussi on tulehtunut ja nivelsiteet menneet. Eli sama homma
kuin viimekesänä, pakkohan sen on jonkun sairastaa!
Moikka!
Kisakausi on nyt korkattu! Sain tässä yksi ilta kunnianhimoisen tavoitteen tähdätä Niinisalon heinäkuun kenttiksiin, joten ei muuta kuin kvaaleja metsästämään. Tässä onkin pienoinen kisarupeama menossa :)
Ilmeestä voitte päätellän Laran ratsastettavuuden :DD on tälle naurettu!
Tänään suunnattiin Petran kanssa siis Söörmarkkuun Zilpalle aluekisoihin, luokkana 80cm. Keskiviikkona hyppäämme Niinisalon juhannuskisoissa taas, joten siksi menin vain yhden pikkuluokan. Suorituksen jälkeen olisi hetken tehnyt mieli hypätä jälkkärinä 90cm, mutta säästellään hepparaasua.
Kotitreeniä, kokeilussa oliivikolmipala. Ei hyvä
Keli oli aivan kamala, tihutti ja välillä satoi aivan kunnolla. Kilpailut olivat tietenkin pihalla, how nice. No, mehän ei olla sokerista! Kilpailijoita ei ollut paljon, joten meinasi tulla vähän kiirus verkassa. Veryttelyssä Lara oli rautakanki, pörheä ja aivan pinkeänä. Se kyttäsi kaikkea, säpsyili, protestoi ulkoapujani pukittamalla ja oli vähän liiankin reipas. Otin kolme hyppyä pystylle ja kaksi okserille, ne menivät ihan ok. Mitä nyt toisessa kierroksessa Lara jäi jumittamaan ja puremaan kuolaimeen vetäen tuntuman aivan tyhjäksi. Ja korjatessani ulkopohkeella ulos punkevaa hevosta sain vastaukseksi mojovan pukin. Arh!
Kotitreeniä
Radalla Lara heräsi. Vielä enemmän siis. Mun laiskanpulskea mamman mussukkani on löytänyt sisäisen kenttähevosensa ja kuskasi tyttöä kuin märkää rättiä. Varsinkin pitkät linjat olivat aikas vauhdikkaat, kun ei viitti jäädä suuhunkaan nyppimään ja varsan askelia sekoittamaan. Kuinka ollakkaan, uusinnasta yksi puomi alas. Hevonen ryykäsi lujaa ja laakana pystylle, joka tuli sitten takajalkojen mukana alas. Ratsastettavuus oli melkoisen kamalaa, kun tuntumaa ei ollut ollenkaan. Veryttelyaika jäi todella lyhyeksi, ettei siinä juuri ehtinyt ratsastelemaan mitään siirtymisiä, väistöjä tms, jotta olisin saanut hevosen edes paremmin kuulolle. Teki mieli tosiaan mennä 90cm perään, mutta päätin säästellä hevosta keskiviikkoa varten. Harmittihan se, oma virhe.
Radalta poistuin kantavan ravuritamman kanssa
Lara vain söpöilee <3
Pakkasimme kamat, kaakin ja itsemme viluisina autoon. Mäkkärin kautta kotio lämpöiseen. Aloin sitten facen kautta kysellä tutulta omaa sijoitustani ja kuinka ollakkaan, olinkin neljäs. Eli sijoittunut! Oltiin kuulemma kaipailtu palkintojen jakoon, voi jehna. Tais mennä muillakin vähän penkin alle kilpailut, jos vain kolme ratsukkoa saivat puhtaan radan :D Meiltä ei Lartsun kanssa ainakaan vauhtia puuttunut!
Vähän edustavampaa otosta. Outfit of the day
Tiistaina vielä Kallen koulurääkki, keskiviikkona seurakilpailut 80cm (ja ehkä 90cm) ja juhannus onkin sitten leppoisaa, Tää mamma lähtee nummirockiin reivaamaan! :)
Kaunokainen<3
Tyhmä keli. Osaamaton ratsastaja. Yli-innokas hieno hevonen. Kuva kiteyttää!
Tänään koimme iloisen perhetapahtuman! Ei, en ole synnyttänyt eikä kukaan siskoistani, vaan tästä eteenpäin Laran kanssa meillä laiduntelee kaksi superihanaa shettistä. Kyllä, ostimme kaksi shetlanninponia ja ne saapuivat tänään meille. Tämän olen tiennyt jo reippaan kuukauden, mutta siitä en sen enempää ole vielä uskaltanut hiiskua. Nyt nuo kaksi supersöpöä palleroa telmivät ja laiduntelevat kesätallillamme :)
Luennetta (yhden päivän kokemuksella): Saaga on rohkea ja utelias tamma, joka on selkeästi näistä kahdesta se pomo. Menee edeltä tutkimaan uusia asioita ja tulee mielellään rapsuteltavaksi. Seisoi mallikkaasti harjatessa ja on seurallinen. Nauttii selvästi huomiosta ja antaa pientenkin lasten tulla rauhassa taputtelemaan.
Luonnetta: Vekara on todella arka ja kulkeekin mielellään Saagan perässä uusiin paikkoihin. Ei tule vielä mielellään rapsuteltavaksi, vaan seuraa tilannetta mieluummin kauempaa. Tämän kesän tavoite onkin totuttaa Vekaraa enemmän käsittelyyn ja saada sille lisää rohkeutta. Huomasimme kuitenkin, että Vekara on selkeästi poikaviikarimaisen leikkisä ja innostui todella, kun laitoimme poneille jalkapallon käsittelyyn. Leikkisi koko ajan ja härnääkin siskoaan mukaan. Rohkaistui jo ensimmäisen päivän aikana irtaantumaan siskonsa vanavedestä ja intoutui painileikkeihin :)
Tässä onkin sitten ihmeteltävää ja touhuttavaa näiden kahden riiviön kanssa. Heti olivat kuin kotonaan, söivät ja telmivät välillä. Tänäkesänä olisi tarkoitus ohjasajaa, juoksuttaa ja touhailla milloin mitäkin. Ensivuonna sitten kärrytellään! Jatkossa blogistani saatte lukea sitten kolmen nelijalkaisen kuulumisia :)
Jälleen kerran vietimme päivän satula-asioissa! Larallehan ostettiin viime huhtikuussa Prestige Passion D Turun sovitusreissulta, mutta kuinka ollakkaan, emme tuota satulaa ehtineet kunnolla sisäänratsastaa kun olimmekin jo saikulla. Ja saikkuhan kesti koko loppuvuoden. Joulukuussa otin Passionin taas uudelleen käyttöön ja sillä mentiinkin muutama kuukausi, aina tähän päivään asti. Edellisessä postauksessa mainitsinkin, että satula on alkanut painaa ja keikkua selässä mitenkä sattuu. Suuntasimme äitini kanssa tänään siis Hyvinkäälle, toiveena uusi satula!
Ikäväkseni huomasin, että Hyvinkäällä ei voinutkaan heti ratsastaa, mutta sainkin kokonaiset kuusi satulaa sovitettavaksi kotiin. Toisaalta ihan hyvä, koska hevonen on rennompi kotona. Ainakin aikasempina kertoina Lara on ollut viulunkielenä, jos ollaan satuloiden kanssa rägnätty... Ensin vähän keskusteltiin, tutkittiin ja katseltiin. Lopulta pinossa oli kuusi satulaa, jotka saattaisivat olla Laralle hyviä. Saimme välityksenä tietoomme Sveitsiläisen satulagurun vinkkejä (hän on entinen Prestigen työntekijä) ja enemmän käsityksiä mm. romaaneista. Ogilvy joutaa nyt jäähylle ja mattes palaa käyttöön. Vaikka satula istuisikin, on mattes silti hyvä pitää välissä, sillä satulan täytyy päästä elämään hevosen selässä. Satulan ollessa hevosen selässä esim. käytävällä, sen tulee nousta _vähän_ takaa. Siis niin, että takakaaresta painamalla se joustaa alaspäin. Ihmiset ostavat nykyään liian jämpetä satuloita, jotka eivät sitten joustakkaan enää liikkeessä.
Kuuntelimme puolitoista tuntia erilaisia asioita hevosen anatomiasta, ruokinnasta, nivelistä, lihaksistosta, satuloista, painopisteistä yms.. pää on vähän pyörällä kaikesta! Lara kun on vielä saikulla, niin olisi hyvä, että satula olisi vähän reilumpi. Tällöin voin laittaa ensin paloja mattesiin eteen ja sitten tarvittaessa aloittaa niiden vähentämisen. Vastaavasti joitakin satuloita voi myös koneellisesti leventää ja kaventaa. Mitkäs ne satulat sitten olivatkaan?
Erreplus JD
Erreplus JF Shoulder free (lupaavin tähän asti, kuten edellinenkin. Huomatkaa innovatiivinen lapatila)
Prestige Michel Robert (huom, ei Michael). Tämä olisi vielä edukkaampi, uutta vastaava testisatula
Prestige X-Meredith. Tässä satulassa on sisässä ''ilmastointiaukkoja'', jotka parantavat hengittävyyttä. Satula on lisäksi laadukasta lux-nahkaa.
Devocoux, vähän kuvaa vastaava. Nämähän ovat kaikki mittatilauspenkkejä.
Jokin vastaavanlainen Cliff Barnsby..
Tämmöstä tällä erää. Mielenkiinnolla odotan huomista! Tallintäyteinen päivä, vähän talkoohommaa ja satulajuttuja. Taidan kuljetella kameraa mukana!
Moikka!
Huh, miten taas on kevät vierähtänyt näin nopeasti... Synttäripäiväkin meni ohi yhdessä hujauksessa! Laralle kuuluu ihan hyvää, sai jälleen tänä vuonna rivin kaltaista rupea jalkoihinsa. Sitä ollaan sitten hoivailtu ja putsattu, joten eiköhän se siittä.
Satulakriisiä podemme jälleen. Huomasin yhtenä päivänä, että satula on aivan liian kapea ja on jopa kuluttanut vähän karvaa pois sään kohdalta. Lara aristi, kun kokeilin painaa siitä kädellä. Aiemmin se ei ole aristanut sään kohdalta, joten mikäpä muukaan voisi olla kyseessä, kuin satula. Laralle on tullut huomattavasti massaa nyt molemmin puolin säkää, hyvähän asia tämä vain on! Sovimme satulansovituksen Hyvinkään Horsewellille, jonne kuskaamme Laran. Uskoaksemme sieltä löytyisi meille oikea penkki :)
kaunotar <3
Tällä hetkellä menen Laralla ilman satulaa ja Taru käy juoksuttelemassa kun itse en ehdi paikalle. Koulu haittaa harrastusta, vai miten se nyt meni. Eipä ole juuri nyt kilpailujakaan tähtäimessä, joten ei tämä pieni kevyt jakso haittaa mitään. Laran pitäisi muuttaa nyt toukokuun puolen välin paikkeilla meille kotiin taas kesäksi laitumelle, en malta odottaa! Kesäksi olisi myös jotain superkivaa ylläripylläriä tiedossa, mutta en paljasta sitä vielä! ;)
Tänään on tosiaan siis syntymäpäiväni, 22 vuotta tuli mittariin. Ei tunnu missään! Lähden tätä juhlistamaan katsomalla WÖYH!- nimistä bändiä Kouvolan House Of Rockiin. Flunssan ja jäätävän kurkkukivun ansiosta menen tee-linjalla :)
Hoivasin myös toisenlaista sairastavaa konia..
Mukavaa kevättä vain kaikille, eiköhän se postaustahti kiihdy kun taas pääsen vauhtiin! Tuo kahden viikon kuumesairastelu ja samaan syssyyn sattuneet Kankaanpää-viikonloput ovat vierottaneet mua ja Laraa toisistaan. Onneksi mulla on ahkera liikuttaja-apu, joka jaksaa Laran kanssa touhata kun itse en ehdi. Omatuntoni on todella huono ja tulen tosi surulliseksi kun en pääse tallille. Onhan se maailman paras tamma <3
Täällä sitä vaan maataan peiton alla. Influenssan kourissa, ei kiva!! Laralla tiedossa kevyempi viikko, jonka pelastaa jälleen Noora laittamalla varsaa huomenna ruotuun. Itse käyn tänään kuumepäissäni vain päästämässä neitiä vapaaksi kentälle. Tosi surkeeta tämmönen, mulla on viimeaikoina ollut todella hyvä motivaatio työskentelyyn ja silmissä häämöttää jo kisat. Onneksi tämmöset lenssut ei kestä kauaa. Tässä kipeänä ollessani voisin toteuttaa muutaman erikoispostauksen ja nyt kaipaanki hieman ideoita.. Myös ulkoasua voisin työstää, talvi meni jo!
Ihanaa, aurinko paistaa, kenttä sulaa ja hevoset ovat intopiukeina!
Lisään tähän postaukseen muutaman kuvan, jossa Lara ja Kulda kirmailevat tarhassa. Kuvat ovat vanhoja, mutta en ole saanut aikaiseksi niitä tänne lisätä. Ne ovat myös muokkaamattomia, koskaa niitä on niin paljon!
Otin yksi talvinen päivä kameran mukaan, tarkoituksena ottaa muutama hieno pääkuva blogiin uudella kameralla. Kävelin keskelle tarhaa, kun yhtäkkiä hevoset lähtivät kirmailemaan. Seisoin ensin vain huuli pyöreänä, kunnes havahduin siihen että se kamera on kerrankin oikeaan aikaan mukana! Harmikseni ainut zoomillinen obiskani rikkui, joten ainoana vaihtoehtona oli 55mm kittiputki, joka ei ole ihan luotu liikekuvaamiseen... Joten pahoittelut epätarkoista tarkennuksista!
Vähän hävettää tää laatu... Mutta parempi kuin ei mitään :) Mitäs piditte kuvista? Aika lyömätön pari nämä kaksi.
Tänään vanha tuttuni tulee Lappeenrannasta asti ratsastamaan Laran läpi. Kyseessä on siis kokenut kouluratsastaja, joten oletan neidin joutuvan töihin. Ja sietäisikin! Laralla on ollut vähän liikaa kevättä rinnassa, mikä ei ole hyvä juttu jos yhdistää näihin mun selkäkipuihin... Otan videokuvaa, joka toivottavasti päätyy myös täänne blogin puolelle.
P,S, Ensimmäisen kerran joudun kohtaamaan anonyymien perättömiä valituksia. Rakas ano, ottaisitko silmät käteen ja lukisit tekstini ajatuksella. Myös sinulle kohdistetut kommenttini, kiitos ja hyvää kevättä myös sulle! Tiedän kuka olet :)
