- Muuta Saksaan.
- Voita matkustuspelko
- Voita estepelkoa
- Siirry 100cm ja 110cm luokkiin
- Hanki tautointi ja/tai lävistys
- Pidä yhteyttä kavereihin (oon tsempannu!)
- Älä stressaa turhista
- Matkusta Berliiniin
- Matkusta lentokoneella
- Ala lenkkeilemään
- Laihduttaakin vois..
- Arvosta kaikkea enemmän
- Älä pura kiukkua hevoseen = vihanhallinta
- Irtaannu puhelimesta
- Hoida loppuun lääkärikäynnit = terveys.
- Osta uusi satula
- Osta koulupenkki
- Opettele uudelleen soittamaan bassoa
- Ilmoittaudu laulutunneille
- KUUNTELE.
sunnuntai 30. maaliskuuta 2014
2014 TO DO- lista
lauantai 29. maaliskuuta 2014
Jos ei olisi hevosia...
Silloin tällöin tulee mietittyä, että mitä jos ei olisi hevosia. Mullahan on tavallaan monia harrastuksia, jotka ovat jääneet ajanpuutteen vuoksi. Työn ja tallin lisäksi ei iltaisin jää kuin pari tuntia oikeasti vapaata aikaa. Kerran viikossa pyrin pitämään täysvapaan heppapäivän, joskus kaksikin jos saan Ennan nakitettua liikuttamaan. Mitä tekisin jos ei olisi hevosta?
- Harrastaisin! Soittaisin bassoa, opettelisin kitaraa, laulua ja mahdollisimman monipuolisesti soittimia, piirtäisin ja maalaisin, tuunaisin huonekaluja, sisustaisin.. yms yms.
- Olisin ihan rappiolla, haha. Koska viikonloppuisin ei olisi kisoja ja valmennuksia, olisin varmasti konttailemassa paikallisissa lauantaiyönä ja koomaisin sängyn pohjalla sunnuntait krapula-hasania syöden. Olisko se sit elämää?
- Parisuhde joko kukoistaisi tai ei. Ehdittäisiin ainakin käymään syömässä ja elokuvissa vaikka joka viikko. En sitten tiedä onko liika liimautuminen hyvä vai huono.. :D
- Mulla olis aikaa olla kavereiden kanssa! Ehtisin vaikka joka ehtoo kahvittelemaan ja tekemään jotain. Mulla saattaisi olla isompi kaveriporukka. Ehtisin myös matkustelemaan muihin kaupunkeihin tapaamaan long-time-no-see kavereita.
- Matkustelu ei olisi ongelma. Äkkilähtö ja pomolle moikat. Ei tarvisi järkeillä hevosen liikutuksia ja potea huonoa omatuntoa.
- Sitä rahan määrää!! Omistaisin ainakin hienon auton, vaatteita, kenkiä, elektroniikkaa.. Olisi varaa oikeasti vaikka mihin jos palkoista olisi säästynyt.
- Pääsisin opiskelemaan (tai siis jos läpäisisin pääsykokeet) ja opiskelijaelämä olisi helpompaa ja myös taloudellisesti vakaampaa
- Ikävöisin hevosia koko ajan ja varmaan joka tapauksessa asuisin Petran tallissa.
- Mikään edellä olevista tuskin toteutuisi. Möllöttäisin kotona forever alone ja suklaalevy kädessä
- Elämästä puuttuisi merkitys
Johtopäätös = ei taida tästä likasta olla hevosettomaan elämään. Ei pysty ees ajattelemaan!
perjantai 28. maaliskuuta 2014
Kysymyspostaus!
Superkivaa, kiitos ahkerille kysyjille. Tässäpä näitä vastauksia nyt olisi!
1. Mitä ovat teidän tämän kauden tavoitteet?
1. Mitä ovat teidän tämän kauden tavoitteet?
Tavoitteena olisi edetä esteluokissa 100cm tasolle. Se on ainakin realistinen. Jos Saksassa tapahtuu huimia mullistavia edistysaskelia, tähtäimessä olisi 110cm luokat loppukaudesta. Kouluakin voisi starttailla edes muutamat kisat...
2. Maksatko Petralle tallivuokraa suurinpiirtein samanverran kuin keskivertotalleilla?
Määrittele keskivertotalli? Vähemmän tietenkin kuin maneesitalleille!
3. Teetkö paljon tallihommia siellä tallissa?
Siivoan oikeastaan aina tallilla ollessa Laran karsinan, ellei Petra ole sitä jo ehtinyt ottaa. Lakaisen käytäviä, annan heiniä, siivoon muita bokseja riippuen siitä, mihin kellonaikaan tallilla olen ja kuinka ahkeralla päällä olen :D En nyt sanoisi paljoksi.
4. Millainen on teidän viikko-ohjelma Laran kanssa?
En noudata minkäänlaisia suunnitelmia. Tarkoitus olisi aina yksi kunnon estepäivä ja yksi kunnon koulupäivä. Ja klinikan määräyksestä kerta viikkoon kunnon tehojuoksutus pessoalla. Muut päivät menee milloin puomityöskentelyssä, hömpöttelyssä tai kentällä kiertelyssä. Ja yksi täysvapaapäivä, jolloin hoidan kotona rästihommia enkä mene tallille ollenkaan.
5. Missä olet töissä?
6. Miten paljon sinulla menee hevoseen kuukaudessa?
Paha kysymys, en osaa pitää kirjaa menoista (ehkä kannattaisi).. Hmm. Sanoisin ehkä jossei isompia kustannuksia tule, niin keskimäärin +- 500e. Karkeasti. Petra on parempi näissä laskuhommissa :D
7. Esteet vai koulu?
8. Miksi ostit juuri Laran?
Lara oli se oikea. En osaa perustella, se vain tuntui siltä.
9. Asutko kaukana tallista, missä Lara on?
Hmm. Ajomatkaa tulee kesäisin 10min, talvella 15-20min riippuen kelistä. Olisiko ~15 km?
Itse varmaankin heB, re 100-110cm.. Ainakin joskus olin hurjempi. Lara on ainakin heB ja re 110cm. Enempää sillä ei ratana ole kisattukkaan, kapasiteettia kyllä on.
11. Käytkö usein baareissa?
Käyn! Olin tipattomalla 1v, 2kk ja 14pvä. En ryyppää, laulan karaokea Petran kanssa. Ja jos en ole Petran kanssa, kuskaan poikia baariin. Arkisin olen kotihiiri, on kiva tuulettua ja nähdä ihmisiä baarissa. Toki osaan olla myös kotonakin, en ole rappiolla.
12. Mitä juot?
Jos tämä oli jatkokysymys tuolle baari-asialle niin baarissa juon vettä tai coca-colaa. Kotona jääteetä!
13. Jääkö sulla paljon ylimäärästä rahaa kaiken pakollisen jälkeen?
Pärjään, enemmänkin voisi jäädä.
14. Oletko tyytyväinen elämääsi?
Aika syvällistä.. No olen ja en. On asioita, joihin olen erittäin tyytyväinen ja asioita, joita haluaisin muuttaa.
15. Missä haluaisit kehittyä ratsastuksessa?
Ihan kaikessa! Ratsastuksessa ei voi ikinä kehittyä liikaa. Varsinkin koulupuolta haluaisin kehittää vielä huimasti.. Hieno harrastus!
16. Ratsastatko paljon muitakin hevosia, kuin Lara?
Silloin tällöin, harvakseltaan Petran mussukoilla. Useimmiten silloin, kun Petra tarvitsee liikutusapua. Lisäksi lupauduin hyppäämään tallimme lämpöiselle, saas nähdä uskallanko! Saksassa varmaan tulee ratsasteltua enemmänkin. Ainakin uskoisin niin.
17. Oletko koskaan katunut Laran ostoa?
18. Pahin onnettomuutesi hevosen kanssa?
Kaatuminen Disan kanssa. Lue lisää TÄÄLTÄ.
19. Paras kokemuksesi hevosen kanssa?
Tässä tulee nyt ensimmäisenä mieleen Mambun kanssa puuhailu. Meillä oli kyllä superluottamus toisiimme! Ei ollut kyllä asiaa, mitä ei uskallettaisi. Kahdenkeskiset maastoretket, pitkät laukkapätkät, korkeat estehyppelyt.. Ai että kun saisi matkustaa ajassa takaisin..
20. Hyvät ja huonot puolet Larassa?
+ Kiltti ja rauhallinen luonne
+ Osaa olla myös säpäkkä
+ Luotettava esteillä
+ Kuka tahansa voi käsitellä
+ Sopii mulle ratsastettavuudeltaan
+ Ei ota nokkiinsa ratsastajan virheistä
+ super-rehellinen neiti
- Osaa myös hölmöillä ja säpsyä turhaan
- Todella kärsimätön, jos pitäisi esim. seistä nätisti
- Vaikea selkä = ei löydy satulaa
21. Millainen Lara on luonteeltaan ja millainen ratsastaa?
Luonteeltaan Lara on kultainen mussukka. Se on äärimmäisen hellyydenkipeä ja tykkää pitää päätään koko ajan lähellä, jos vaikka saisi paijausta. Helppo käsitellä, kaikki käy. On siis kenenkä tahansa käsiteltävissä ja osaa tosipaikan tullen käyttäytyä vaativissakin tilanteissa (klippaus, tähystys, piikitys yms). Osaa myös olla itsepäinen aasi, joka säpsähtää uuteen paikkaan siirtynyttä tuolia tai rimpuilee kun pitäisi laittaa lääkettä suuhun. Myös tammamaisuutta ja täykkäriyttä löytyy. Häntä viuhuu aina ratsastaessa kun kiukuttaa.
Ratsastaessa Lara tykkää ensin testata ratsastajaltansa, että onko pakko mennä oikein päin. Vaatii välillä napakampiakin otteita, mutta osaa kulkea myös nätisti pienilä avuilla, jos haluaa. Osaa myös olla avuille turta muuli, joka kulkisi pää pystyssä kamelina eikä noteeraisi pohkeita mitenkään. Tasainen tuntuma on äärimmäinen hankaluus, oli huojentavaa kuulla, että Vaurion Villellä oli hankaluuksia samassa asiassa. Antaessaan periksi, on todella ihana ratsastaa. Esteillä hyppää kaiken mitä eteen laittaa. Osaa nykyään myös kuumua esteillä, kun ennen piti koko ajan pohkeella ratsastaa eteen. Osaa myöskin tarvittaessa vähän pukittaa ja villiintyä ''hurjaksi''.
22. Kuinka monta vuotta olit ratsastanut ennen omaa hevosta?
Täytyy laskea. Aloitin Vuorenmaassa v. 1997-1998, säännölliset tunnit 2x/vko aloitin 2003 Niinisalossa.. Ainakin viisi vuotta siis. Vuorenmaassa opin kyllä perusasiat, kevennyksen, laukkaamisen ja kavalettien ylittämisen. Jos kaikki vuodet laskisi niin 10v :)
Casablanca III ''Mambu'' - ensimmäinen oma hevonen 2008-2011 |
Gledisa ''Disa'' - toinen hevoseni 2011-2013 |
23. Kuinka monta hevosta sinulla on ollut ennen Laraa?
Kaksi omaa, Mambu ja Disa. Ennen näitä, minulla oli pari kk ylläpidossa risteytysponi Peerus.
24. Voisitko kertoa niistä lisää?
Mambusta en ole vieläkään saanut aikaiseksi kattavaa esittelypostausta, se ottaa vieläkin aikansa.Lyhyesti: Casablanca III eli Mambu oli v. 2002 syntynyt ESH-tamma. Tummanruunikko pienin merkein, säkä 165cm. Elämäni hevonen, maailman ihanin sellainen. Ajatukset kulki yksyhteen.Mambulta kuitenkin löydettiin etujalasta irtopala, joka leikkaushoidosta huolimatta ei parantunut. Palattiin klinikalta tyhjän trailerin kanssa, se oli elämäni vaikein ja oikein päätös. Ikävä <3
Gledisa eli Disa on myöskin 2002 syntynyt pv-tamma. Rautias läsipää sukkajalka, melkoinen kuumakalle. Disan kanssa kaikki meni heti kättelyssä pieleen, enkä saanut enää luottamusta. Suoraan sanoen pelkäsin koko eläintä kuollakseni. Oli kuitenkin luonteeltaan kiltti ja hellyyttävä, mutta päätös oli tehtävä. Pitkän version meidän tarinasta voit lukea TÄÄLTÄ.
Juniperus eli Peerus on v. 1998 syntynyt risteytysponiruuna. Poni isolla P:llä. Osasi kujeilla ja lempparijekku olikin ratsastajan heittäminen selästä ja karkaaminen paikalta. Myös yleinen terrorisointi (tarhan aidan rikkominen, karsinan seinän rikkominen..) oli kivaa hommaa. Meidän yhteiset estekilpailutkin tyssäsivät siihen, kun en päässyt edes starttaamaan ponin vain riehuessa paikoillaan. Nykyään poni on jo ilmeisesti rauhoittunut, kai tuossa iässä jo pitäisikin :D Ponilla oli kuitenkin skouppia ja erityisesti Sanna tykkäsi Peerusta kamalasti. Olisi ollut kuulemma ainesta pikkuponien kansallisiin luokkiin. Tästäkin täytyisi tehdä muistelo-postaus!
25. Lähdetko sinne Saksaan?
26. Suurimmat prosentit mitä olet koulukisoista saanut?
Apua en muista! Laran kanssa sain elämäni huonoimmasta radasta 67% ja risat. Disan kanssa en koulua kisannut ja Mambun prosentteja en edes muista.. hmm. Vilmalla olen saanut joskus 68-69% ! Uskokaa tai älkää.
Minä. 10 vuotta sitten. Miesten S-kokoinen paita päällä, aliravittuna |
27. Missä näet itsesi 10 vuoden päästä?
Hyvä kysymys, kertokaa mullekkin! Nojoo, hmm 31-vuotias Heidi.. Unelmana tietenkin oma maatila, hevosia, ammatti, mies, koira... En todellakaan osaa sanoa, sillä tällä hetkellä ei elämälläni tunnu olevan mitään suuntaa.
28. Onko sinulla lemmikkejä?
On meillä tuo Surku. 7-vuotias kääpiöpinserineiti. Surkun esittelyn voit lukea TÄÄLTÄ.
29. Kadutko ikinä, että ostis Laran ja myit Disan?
Laran osto ei kaduta ikinä, Disan myyminen kaduttaa nyt. Laran mukana tuoman itsevarmuuden myötä Disankin kanssa voisi sujua paremmin. Lisäksi myymisprosessi oli kamala ja lopputulos vielä kamalampi..
Kesän 100% hevosettomat viikonloput on pyhitetty festareille |
30. ''Havitteletko'' koskaan elämää ilman hevosia?
Varmaan haaveilenko? Joinain ohimenevinä hetkinä, kun on pakkasta tai sataa kaatamalla, työpäivä ollut karsea ja muutenkin ottaa päähän, tekisi mieli jäädä kotiin. Ei auta kuin vetää kelin vaatimat vaatteet niskaan ja tallille. Silloin tulee kyllä mieleen, että kun ei sitä kaakkia olisi. Mutta toisaalta, Disan ja Mambun jälkeen olin pienen ajan ilman hevosta. Ne olivat kyllä pisimmät ja tylsimmät viikot ikinä.
31. Miten jäät aikasi, jotta riittää aika avomieheen?
Toivottavasti ei mene sekavaksi. Perus päiväni menee näin:
Juha herää 5.00, toivottaa hyvät työpäivät ja lähtee töihin. Itse käännän kylkeä ja menen klo 8 aamuvuoroon töihin. Pääsen 16.30 ja menen kotiin vaihtamaan tallikamppeita. Juha on päässyt jo kahdelta ja odottelee siellä. Ehditään vaihtelemaan nopeasti kuulumiset ja paahdan tallille. Tallilla menee päivästä riippuen 1-3h, jolloin illalla jää vielä muutama tunti aikaa puhella, löhötä tms hoitaa kotiaskareita. Sitten yöksi kömmin taas toisen viereen ja höpötän vielä silloinkin päivän tapahtumista. Työaikani ovat todella surkeat. Aamuvuoro on joko 8-16 (jos la vapaa) tai 8-16.30 (jos vkovapaa ja la töissä). Iltavuoro on joko 10-18 (jos la vapaa) tai 9.30 -18 (jos vkovapaa). Iltaisin ei jää juuri mihinkään aikaan, varsinkin iltavuoroviikkoina. Aamullakaan ei tee mieli lähteä tallille, kun koettaa vain nukkua pitkään, että jaksaa.
Oletko varusteurheilija?
Olisin jos olisi rahaa! Olen vain wannabe-varusteurheilija. Löytyy multa kyllä merkkejäkin, jotka olen haalinut joskus pitkän harkinnan ja säästämisen jälken, lahjakorteilla tms. Lisäksi selailen päivittäin varusteita, joista voin vain haaveilla. Henkisesti siis ainakin olen, rahapussini kanssa en vain ole samalla aaltopituudella. Varustepostaus tulossa!
Mikä on kallein varusteesi?
Satula ehdottomasti. Omista varusteista varmaankin kypärä tai KL untuvatakki
3 suosikkoblogiasi?
Domargård - Villa Olivia
Että semmosta :) ja lyhyesti kuulumisia: saatiin Lotalta lainattu Frank Baines Elan sopimaan Laralle nyt toistaiseksi. Vähän se nousee takaa, mutta on tähän astisista paras ja saan pohkeetkin kiinni. Mattesiin vaan niin maar pirusti fyllingiä että saatiin sopimaan paksun huovan kanssa. Päästiin siis eilen laukkaamaan ekaa kertaa sitten 4.3.. Maanantaina Lara pakataan traikkuun, suuntana Reunos
Että semmosta :) ja lyhyesti kuulumisia: saatiin Lotalta lainattu Frank Baines Elan sopimaan Laralle nyt toistaiseksi. Vähän se nousee takaa, mutta on tähän astisista paras ja saan pohkeetkin kiinni. Mattesiin vaan niin maar pirusti fyllingiä että saatiin sopimaan paksun huovan kanssa. Päästiin siis eilen laukkaamaan ekaa kertaa sitten 4.3.. Maanantaina Lara pakataan traikkuun, suuntana Reunos
torstai 27. maaliskuuta 2014
Pari sanaa asiakaspalvelusta
Olen Heidi, kohta 21v nainen. Olen asiakaspalvelija. Olen työskennellyt paikallisessa Rautiassa jo kaksi
vuotta ja 2kk. Olen nuori nainen ''miesten maailmassa'' ja joudun päivittäin kohtaamaan mitä kamalimpia tilanteita asiakkaiden kanssa. Ajattelin teille vähän avata nyt maailmaani, jotta ymmärtäisitte itsekkin paremmin asiakaspalvelijoiden maailmaa.
1. Sovinistinen kohtelu
2. Ikärasismi
M: Moikka, voinko olla avuksi?
A: Siis ei ole Jehua??? Se on ainut hyvä maali mitä on (kivikautinen, mitä vanhat ovat käyttäneet viimeiset sata vuotta, Heidi huom.), uudet maalit on ihan litkuja!
M: No itseasiassa Otex on vähä litkumpaa, mutta esimerkiks tää helmi on paksua ja peittää kyllä tosi hyvin. Puhun ihan omasta kokemuksesta, maalasin tällä kaapinovia ja peitti hienosti kahdella kertaa
A: juu ja sit kunnon alennukset siihen likka.
En tiedä mikä kumma siinä on, että alle 5 euron ostoksista on saatava se alennus, vaikka et ole tiliasiakkaana. On aivan normaali käytäntö liki joka kaupassa, että alennukset ja edut kuuluvat vain kanta-asiakkaille. Kuinka moni alkaa tinkaamaan maitopurkin hintaa Citymarketissa? Ja se on vain meistä riippumaton juttu, että jos saat alennuksen, järjestelmä hylkää plussapisteet automaattisesti. Se ei ole kassaneidin vika, niin vain on. Ja jos haluat enemmän prosentteja, mene Alkoon.
5. Tarjoushaukat
M: joo se tekis sitten 91,70e, kiitos.
A: MITÄ? No HUHHUH mitä ryöstöä. Porin Kodin Terrassa tää sama maksaa 86e. Kyllä on jäätävät katteet teilläkin näissä, kai sä nyt siihen samaan myyt??
M: *katsoo ostohintaa, yli 86e* Valitettavasti en pysty antaan tästä yhtään enempää, ei jäis ku myymisen ilo vaan..
A: No justiinsa, minä menen sitten käymään Porissa.
Kuinka tekisikään mieli sanoa, että tuosta kun lähdet hakemaan Porista 86 euron tavaraa ja lisäät bensakulut päälle niin tuleekin kalliimpi reissu. Ai että kun olisit kärpäsenä katossa, kun asiakas sen tajuaakin, että olisi vain pitänyt kotikylästä ottaa. Sen sijaan nielet kaiken, hymyilet ja toivotat päivänjatkoa.
6. Gigolot
Vaikka olen nuori, äärimmäisen nätti ja seksikäs, mua ei todellakaan kiinnosta +40v äijien iskureplat. Varsinkaan ne maailman kuluneimmat ja huonoimmat. Eräskin asiakas sanoi minulle että ''annas ny kunnon alennukset, ku muutenkin ketkutat sitä persettäs mulle siinä''. Siis ANTEEKS MITÄ? Seisoin kassalla ihan normaalisti, en edes kävellyt mihinkään. Ai kun olisi saanut sanoa ruman sanan, mutta taas oli vain hymyiltävä ja sanottava, että joo tähän on laitettu jo alennukset. Siat!
7. Asiakas on aina oikeassa
Ja myyjä väärässä. Vanha uskomus, joka perustuu 100% totuuteen....... not. Ja se tunne, kun asiakas käy kysymässä joltain muulta, joka antaa saman vastauksen kuin minä. Se tunne, kun asiaks joutuukin nielemään ylpeytensä ja myöntämään, että olikin väärässä. Paras tunne, hihi.
Esimerkkitilanne:
A: anteeks, tarvis maalata talo. Mitä maalia suosittelet?
M: No esimerkiksi meidän oma Cello Wintex, joka vastaa siis Tikkurilan Pika-Tehoa, mutta on edullisempi ja meidän omalla purkilla. Vähän kuin rautakaupan Pirkka-tuote. Eli tää on vesiohenteinen perus talomaali.
A: ai eikö öljymaaleja enää käytetä? Teho-maalia? Miksei? Meidän taloudes ei vesiväreillä oo maalannu ku mukulat vaa, HEH. HEH.
M: No, vesiohenteinen on helpompi käsitellä, välineiden pesu ja ohennus vedellä, ei haise pahalta, ei ala ajansaatossa halkeilemaan pois, ei ala kellastumaan niinkuin öljymaali....
A: haha, aikamoista. Mäpä kysäsen vie tosta Veikolta (nimi muutettu, maalimyyjä).
- ''Veikko'' antaa saman vastauksen -
A: no kaimmä sitä Wintexiä ny otan sit
8. Kassakäyttäytyminen - hyödylliset vinkit-
- Kaiva jo valmiiksi plussa - ja maksukortti esiin
- Hinta näkyy myös näytöllä, omatoimisuutta kiitos (siis jos joudun jo kolmannen kerran hinnan sanomaan, ja silti sitä vieläkin kysellään..)
- Jos tuote maksetaan käteisellä, otan yleensä rahat vastaan ja odotan hetken, jos asiakas alkaakin kaivelemaan pikkuhiluja. Esimerkiksi jos tuote maksaa 18,85e, asiakas antaa 20e setelin, niin odotan pari sekuntia ylimääräistä, jos hän alkaakin kaivelemaan niitä senttejä vielä. On äärimmäisen turhauttavaa, jos olen lyönyt jo summat koneelle, vetänyt maksun loppuun ja avannut kassalootan (jolloin kone näyttää annettavat vaihtorahat), niin asiakas huikkaakin ''heii tääl olis tää euro viis vielä!''. Siinä vaiheessa mulla menee pasmat sekaisin ja päässälaskutaidon puuttuessa tekisi mieli hakata päätä seinään.
- Hinnat eivät ole kassaneidin määrittelemiä. Ei ole minun vika, jos tuote maksaa sen mitä se maksaa. En myöskään anna extra-alennuksia. En myöskään mielelläni poistu kassalta myymälän puolelle vänkäämään jostain hinnasta, kun sillä välin ainoalle kassalle eksyy puolen Kankaanpäätä jonottamaan.
- Kassa on kassa. Paikka, jossa maksetaan. Jos kävelet 5m eteenpäin, huomaat kissankokoisilla kirjaimilla kirjoitetun ''Palvelu''- kyltin. Sieltä saa syventävämpää palvelua. En aina ehdi selailemaan itselle tuntemattomien tuotteiden tuotetietoja googlesta, jos asiakkaita on kassalla jonoksi asti.
- On kohteliasta tervehtiä, vaikka olenkin vain nuori punkkarityttö (= satanisti, huligaani ...)
- Kassa ei myöskään tarkoita, että tiedän kaikesta kaiken. Täällä on jokaiselle osa-alueelle pari myyjää. Eihän esimerkiksi maatalousmyyjät tiedä tapeteista, eikä tapettimyyjät maatalouden myrkyistä. Ei siis pidä olettaa, että tiedän kaikkiin kysymyksiisi vastauksen. Eräs asiakas minulle huusikin ''Kyllähän sinä tiedät, sinähän olet KASSA!'' En siis osannut sanoa, minkä sävyistä punainen kattohuopa tarkalleen on.
9. Tunkeilijat
Tiskin taakse ei ole asiaa, ellet ole henkilökuntaa. Meidän koneissa ei myöskään turhaan ole näitä kalvoja, jotka estävät sivullisten tirkistelyn. Pari kertaa on käynyt niin, että tilausta tehdessäni joku on kurkkinut olan yli ja luullut meidän ostohintaa myyntihinnaksi. Kuinka moni änkeää Cittarin kassan taakse katselemaan ostostensa hintaa?
10. Tiukkapipot
Herranjumala, ei se ole minun vikani, jos asiakkaalla on huono päivä! Muhun ei myöskään tarvitse suuttumustaan purkaa, on ongelmia omastakin takaa -kiitos.
Esimerkkitapaus:
Asiakas tuli hakemaan jo kuudetta purkkia ulkomaalia. Hän ei muistanut sävykoodia, vaan käski katsomaan koneelta. Järjestelmämme ei tallenna sävykoodia, sillä olisi mahdoton tehtävä, jos jokaiselle 3000 tuhannelle laskutusasiakkaalle tallennettaisiin sävykoodi. Joutuisimme etsimään ostos kerrallaan viimekesäisiä talomaalin sävyjä hiki hatussa ja se veisi tuhottomasti aikaa. Oletamme sen verran maalaisjärkeä asiakkailta, että he laittavat talon sävynsä ylös johonkin talon kirjaan.
Meillä käy kesäisin niin paljon asiakkaita, että on mahdotonta muistaa yksittäisiä sävyjä, vaikka olisitkin hakemassa jo kuudetta purkkia. Selitin asiakkaalle, että miksi emme tallenna sävykoodeja. Selitin asian samalla tavalla kuin kaikille muillekkin ja lisäksi tavalla, joka minun on ylemmältä taholta käsketty asiakkaille kertoa. Asiakas suuttui tästä aivan tajuttoman paljon ja alkoi kurkku suorana huutamaan liikkeessä. Hän haukkui minut täysin pystyyn, kuinka pikkutyttö ei tiedä mitään ja näsäviisastelee. Minut kuulemma pitäisi potkasta pihalle oppimaan vähä maailmasta jotain ennen kuin alan näsäviisastelemaan. Siinä vaiheessa olin poru kurkussa ja kollegani ''Veikko'' riensi apuun. Itse pyörin hetken aikaa lähistöillä (siivosin tms) ja kuuntelin, kuinka mies edelleen haukkui minua tauotta. Asiakkaan lähdettyä menin varastolle itkemään hetkeksi aikaa. Ensimmäinen kerta kun oli pakko itkeä. Että sapettaa vieläkin!
11. Kliseiset vitsit
Älä heitä kassalla näitä ''hauskoja'' läppiä:
- (asiakas maksaa seteleillä) Heh heh, tässä ole hyvä. Justiinsa tuli painosta, ihan ite tein!
- (asiakas maksaa kortilla) Noni, maksu hyväksytty, vaikka onkin kortti pöllitty!
- (asiakas ostaa karkkia tms pientä) En tarvi kuittia, ei mee verotukseen!
12. Uusavuttomat ja anti-oma-aloitteiset
- Lukekaa mitä hintalapussa sanotaan! Hintalappuja voi siirtyä ja tippua pois, jolloin ne eivät täsmää. Itse ainakin kaupassa tarkistan, että hintalapussa lukee oikein, joskus jopa katson enarinkin. Kassalla välillä on kunnon sota päällä, kun hintalapussa oli 1,95e ja suti maksaakin kassalla 4,90e. Sudin paikalle kun vain oli eksynyt jostain syystä maalarinteipin hintalappu. Joka lukee kyllä ihan selkeästi, jonka pitäisi huomata samalla kun hinnankin olet katsonut. No erehdyksiä sattuu!
- Ruokakaupan kassalla on normaali käytäntö: tavarat hihnalle, pussi alhaalta, maksu ja pakkaus. Meillä on samanlainen liukuhihnakassa. Silti sitä muovipussia ei vain löydetä ikinä. Se on samassa paikkaa kuin muissakin kaupoissa!
- Meillä on opasteet hyllyjen päässä, aivan kuten muissakin kaupoissa. Mistä löytyy maalit, rakennusmyyjät, ruuvit.. Silti niitä ei osata lukea.
Noniin, että sellaista on oma asiakaspalvelutyöni. Tässä nyt vain tämä toinen ääripää, sillä on olemassa huippumukavia asiakkaita ja asiakaspalveluhetkiä. Jokaisessa työssä on plussansa ja miinuksensa. Lisäksi kirjoitin tämän osittain huumorimielelläkin. Miettikää seuraavan kerran omaa asiakaskäyttäytymistänne, kun käytte kaupassa. Itse olen sitä sorttia, että ''sitä saa mitä tilaa''. Jos saan todella töykeää asiakaspalvelua, annan samalla mitalla asiakkaana takaisin. Itse kassalla työskennellessä en voi tehdä niin. Asiakaspalvelu on tiivistettynä kaiken paskan niskaan ottamista ja sen nielemistä. Hymyile, se on tärkein, vaikka kuinka tekisi mieli kirota. Tässä ammatissa vaaditaan äärimmäisen pitkää pinnaa.
Kuvituskuvat olen kuvannut itse!
vuotta ja 2kk. Olen nuori nainen ''miesten maailmassa'' ja joudun päivittäin kohtaamaan mitä kamalimpia tilanteita asiakkaiden kanssa. Ajattelin teille vähän avata nyt maailmaani, jotta ymmärtäisitte itsekkin paremmin asiakaspalvelijoiden maailmaa.
Minä: Moikka, voinko auttaa?
Asiakas: Tiedäksää muka jotain maaleista?
Joo en ku mä oon vaan töissä täällä. Ollut jo kaksi vuotta. Käynyt Tikkurilan maalikoulutuksia. Enhän mä niistä mitään tiedä, dilledong. Asiakkaasta saa aina hyvän mielikuvan, kun hän aloittaa lauseensa juuri noin aliarvioiden myyjää sukupuolen tai iän perusteella. Tervetuloa 2000-luvulle, täällä naiset tekee myös 'miesten hommia'!
2. Ikärasismi
M: Moikka, voinko olla avuksi?
A: Onko teillä Jehu-maalia?
M: Ei valitettavasti, ei kuulu meidän valikoimaan. Vastaavaa kyllä olis, esim Otex ja Helmi. Mitä oot maalaamassa?A: Siis ei ole Jehua??? Se on ainut hyvä maali mitä on (kivikautinen, mitä vanhat ovat käyttäneet viimeiset sata vuotta, Heidi huom.), uudet maalit on ihan litkuja!
M: No itseasiassa Otex on vähä litkumpaa, mutta esimerkiks tää helmi on paksua ja peittää kyllä tosi hyvin. Puhun ihan omasta kokemuksesta, maalasin tällä kaapinovia ja peitti hienosti kahdella kertaa
A: Kuule likka, minä oon pikkasen enemmän maalipurkkia maalannut ja itseasias jopa myynykki niitä. Kyllä tien sanoo, että Jehu on ainut joka on kunnon tavaraa. Kyllä mä jätän tän ny tältä kertaa tähän.
M: seelvä homma, kiitos...
Ei taida olla lisättävää ihan kamalasti. Tämä edellä mainittu tilanne on ihan täysin tositarina, parin viikon takaa. Se on ihan turha koettaa käännyttää tässä vaiheessa 'uuteen' tuotteeseen, kun toisilla on vankka uskomus Tikkurilan ikivanhoihin maaleihin. Lisäksi tuo ''olen sutinut salee ainakin 10000 purkkia enemmän maalia eli oon saletisti asiantuntija'' - asenne jurppii. Koeta nyt siinä vain hymyille ja mielessäsi musertaa toinen isolla lekalla.
3. Alennuksien tinkaus
M: se olis 4,95e kiitos.A: juu ja sit kunnon alennukset siihen likka.
M: Oliko teillä asiakastiliä meillä?
A: ei mulla mitää oo mut laita kunnon alennukset vaan!
M: *huokaus* 4,45e, kiitos.
En tiedä mikä kumma siinä on, että alle 5 euron ostoksista on saatava se alennus, vaikka et ole tiliasiakkaana. On aivan normaali käytäntö liki joka kaupassa, että alennukset ja edut kuuluvat vain kanta-asiakkaille. Kuinka moni alkaa tinkaamaan maitopurkin hintaa Citymarketissa? Ja se on vain meistä riippumaton juttu, että jos saat alennuksen, järjestelmä hylkää plussapisteet automaattisesti. Se ei ole kassaneidin vika, niin vain on. Ja jos haluat enemmän prosentteja, mene Alkoon.
5. Tarjoushaukat
M: joo se tekis sitten 91,70e, kiitos.
A: MITÄ? No HUHHUH mitä ryöstöä. Porin Kodin Terrassa tää sama maksaa 86e. Kyllä on jäätävät katteet teilläkin näissä, kai sä nyt siihen samaan myyt??
M: *katsoo ostohintaa, yli 86e* Valitettavasti en pysty antaan tästä yhtään enempää, ei jäis ku myymisen ilo vaan..
A: No justiinsa, minä menen sitten käymään Porissa.
Kuinka tekisikään mieli sanoa, että tuosta kun lähdet hakemaan Porista 86 euron tavaraa ja lisäät bensakulut päälle niin tuleekin kalliimpi reissu. Ai että kun olisit kärpäsenä katossa, kun asiakas sen tajuaakin, että olisi vain pitänyt kotikylästä ottaa. Sen sijaan nielet kaiken, hymyilet ja toivotat päivänjatkoa.
Vaikka olen nuori, äärimmäisen nätti ja seksikäs, mua ei todellakaan kiinnosta +40v äijien iskureplat. Varsinkaan ne maailman kuluneimmat ja huonoimmat. Eräskin asiakas sanoi minulle että ''annas ny kunnon alennukset, ku muutenkin ketkutat sitä persettäs mulle siinä''. Siis ANTEEKS MITÄ? Seisoin kassalla ihan normaalisti, en edes kävellyt mihinkään. Ai kun olisi saanut sanoa ruman sanan, mutta taas oli vain hymyiltävä ja sanottava, että joo tähän on laitettu jo alennukset. Siat!
7. Asiakas on aina oikeassa
Ja myyjä väärässä. Vanha uskomus, joka perustuu 100% totuuteen....... not. Ja se tunne, kun asiakas käy kysymässä joltain muulta, joka antaa saman vastauksen kuin minä. Se tunne, kun asiaks joutuukin nielemään ylpeytensä ja myöntämään, että olikin väärässä. Paras tunne, hihi.
Esimerkkitilanne:
A: anteeks, tarvis maalata talo. Mitä maalia suosittelet?
M: No esimerkiksi meidän oma Cello Wintex, joka vastaa siis Tikkurilan Pika-Tehoa, mutta on edullisempi ja meidän omalla purkilla. Vähän kuin rautakaupan Pirkka-tuote. Eli tää on vesiohenteinen perus talomaali.
A: ai eikö öljymaaleja enää käytetä? Teho-maalia? Miksei? Meidän taloudes ei vesiväreillä oo maalannu ku mukulat vaa, HEH. HEH.
M: No, vesiohenteinen on helpompi käsitellä, välineiden pesu ja ohennus vedellä, ei haise pahalta, ei ala ajansaatossa halkeilemaan pois, ei ala kellastumaan niinkuin öljymaali....
A: haha, aikamoista. Mäpä kysäsen vie tosta Veikolta (nimi muutettu, maalimyyjä).
- ''Veikko'' antaa saman vastauksen -
A: no kaimmä sitä Wintexiä ny otan sit
8. Kassakäyttäytyminen - hyödylliset vinkit-
- Kaiva jo valmiiksi plussa - ja maksukortti esiin
- Hinta näkyy myös näytöllä, omatoimisuutta kiitos (siis jos joudun jo kolmannen kerran hinnan sanomaan, ja silti sitä vieläkin kysellään..)
- Jos tuote maksetaan käteisellä, otan yleensä rahat vastaan ja odotan hetken, jos asiakas alkaakin kaivelemaan pikkuhiluja. Esimerkiksi jos tuote maksaa 18,85e, asiakas antaa 20e setelin, niin odotan pari sekuntia ylimääräistä, jos hän alkaakin kaivelemaan niitä senttejä vielä. On äärimmäisen turhauttavaa, jos olen lyönyt jo summat koneelle, vetänyt maksun loppuun ja avannut kassalootan (jolloin kone näyttää annettavat vaihtorahat), niin asiakas huikkaakin ''heii tääl olis tää euro viis vielä!''. Siinä vaiheessa mulla menee pasmat sekaisin ja päässälaskutaidon puuttuessa tekisi mieli hakata päätä seinään.
- Hinnat eivät ole kassaneidin määrittelemiä. Ei ole minun vika, jos tuote maksaa sen mitä se maksaa. En myöskään anna extra-alennuksia. En myöskään mielelläni poistu kassalta myymälän puolelle vänkäämään jostain hinnasta, kun sillä välin ainoalle kassalle eksyy puolen Kankaanpäätä jonottamaan.
- Kassa on kassa. Paikka, jossa maksetaan. Jos kävelet 5m eteenpäin, huomaat kissankokoisilla kirjaimilla kirjoitetun ''Palvelu''- kyltin. Sieltä saa syventävämpää palvelua. En aina ehdi selailemaan itselle tuntemattomien tuotteiden tuotetietoja googlesta, jos asiakkaita on kassalla jonoksi asti.
- On kohteliasta tervehtiä, vaikka olenkin vain nuori punkkarityttö (= satanisti, huligaani ...)
- Kassa ei myöskään tarkoita, että tiedän kaikesta kaiken. Täällä on jokaiselle osa-alueelle pari myyjää. Eihän esimerkiksi maatalousmyyjät tiedä tapeteista, eikä tapettimyyjät maatalouden myrkyistä. Ei siis pidä olettaa, että tiedän kaikkiin kysymyksiisi vastauksen. Eräs asiakas minulle huusikin ''Kyllähän sinä tiedät, sinähän olet KASSA!'' En siis osannut sanoa, minkä sävyistä punainen kattohuopa tarkalleen on.
9. Tunkeilijat
Tiskin taakse ei ole asiaa, ellet ole henkilökuntaa. Meidän koneissa ei myöskään turhaan ole näitä kalvoja, jotka estävät sivullisten tirkistelyn. Pari kertaa on käynyt niin, että tilausta tehdessäni joku on kurkkinut olan yli ja luullut meidän ostohintaa myyntihinnaksi. Kuinka moni änkeää Cittarin kassan taakse katselemaan ostostensa hintaa?
10. Tiukkapipot
Herranjumala, ei se ole minun vikani, jos asiakkaalla on huono päivä! Muhun ei myöskään tarvitse suuttumustaan purkaa, on ongelmia omastakin takaa -kiitos.
Esimerkkitapaus:
Asiakas tuli hakemaan jo kuudetta purkkia ulkomaalia. Hän ei muistanut sävykoodia, vaan käski katsomaan koneelta. Järjestelmämme ei tallenna sävykoodia, sillä olisi mahdoton tehtävä, jos jokaiselle 3000 tuhannelle laskutusasiakkaalle tallennettaisiin sävykoodi. Joutuisimme etsimään ostos kerrallaan viimekesäisiä talomaalin sävyjä hiki hatussa ja se veisi tuhottomasti aikaa. Oletamme sen verran maalaisjärkeä asiakkailta, että he laittavat talon sävynsä ylös johonkin talon kirjaan.
Meillä käy kesäisin niin paljon asiakkaita, että on mahdotonta muistaa yksittäisiä sävyjä, vaikka olisitkin hakemassa jo kuudetta purkkia. Selitin asiakkaalle, että miksi emme tallenna sävykoodeja. Selitin asian samalla tavalla kuin kaikille muillekkin ja lisäksi tavalla, joka minun on ylemmältä taholta käsketty asiakkaille kertoa. Asiakas suuttui tästä aivan tajuttoman paljon ja alkoi kurkku suorana huutamaan liikkeessä. Hän haukkui minut täysin pystyyn, kuinka pikkutyttö ei tiedä mitään ja näsäviisastelee. Minut kuulemma pitäisi potkasta pihalle oppimaan vähä maailmasta jotain ennen kuin alan näsäviisastelemaan. Siinä vaiheessa olin poru kurkussa ja kollegani ''Veikko'' riensi apuun. Itse pyörin hetken aikaa lähistöillä (siivosin tms) ja kuuntelin, kuinka mies edelleen haukkui minua tauotta. Asiakkaan lähdettyä menin varastolle itkemään hetkeksi aikaa. Ensimmäinen kerta kun oli pakko itkeä. Että sapettaa vieläkin!
11. Kliseiset vitsit
Älä heitä kassalla näitä ''hauskoja'' läppiä:
- (asiakas maksaa seteleillä) Heh heh, tässä ole hyvä. Justiinsa tuli painosta, ihan ite tein!
- (asiakas maksaa kortilla) Noni, maksu hyväksytty, vaikka onkin kortti pöllitty!
- (asiakas ostaa karkkia tms pientä) En tarvi kuittia, ei mee verotukseen!
12. Uusavuttomat ja anti-oma-aloitteiset
- Lukekaa mitä hintalapussa sanotaan! Hintalappuja voi siirtyä ja tippua pois, jolloin ne eivät täsmää. Itse ainakin kaupassa tarkistan, että hintalapussa lukee oikein, joskus jopa katson enarinkin. Kassalla välillä on kunnon sota päällä, kun hintalapussa oli 1,95e ja suti maksaakin kassalla 4,90e. Sudin paikalle kun vain oli eksynyt jostain syystä maalarinteipin hintalappu. Joka lukee kyllä ihan selkeästi, jonka pitäisi huomata samalla kun hinnankin olet katsonut. No erehdyksiä sattuu!
- Ruokakaupan kassalla on normaali käytäntö: tavarat hihnalle, pussi alhaalta, maksu ja pakkaus. Meillä on samanlainen liukuhihnakassa. Silti sitä muovipussia ei vain löydetä ikinä. Se on samassa paikkaa kuin muissakin kaupoissa!
- Meillä on opasteet hyllyjen päässä, aivan kuten muissakin kaupoissa. Mistä löytyy maalit, rakennusmyyjät, ruuvit.. Silti niitä ei osata lukea.
Noniin, että sellaista on oma asiakaspalvelutyöni. Tässä nyt vain tämä toinen ääripää, sillä on olemassa huippumukavia asiakkaita ja asiakaspalveluhetkiä. Jokaisessa työssä on plussansa ja miinuksensa. Lisäksi kirjoitin tämän osittain huumorimielelläkin. Miettikää seuraavan kerran omaa asiakaskäyttäytymistänne, kun käytte kaupassa. Itse olen sitä sorttia, että ''sitä saa mitä tilaa''. Jos saan todella töykeää asiakaspalvelua, annan samalla mitalla asiakkaana takaisin. Itse kassalla työskennellessä en voi tehdä niin. Asiakaspalvelu on tiivistettynä kaiken paskan niskaan ottamista ja sen nielemistä. Hymyile, se on tärkein, vaikka kuinka tekisi mieli kirota. Tässä ammatissa vaaditaan äärimmäisen pitkää pinnaa.
Kuvituskuvat olen kuvannut itse!
keskiviikko 26. maaliskuuta 2014
''MyDay''-postaus
Ainakin wannabe-sellainen! Yleensä kaikki MyDay-yritykset on kaatunu siihen, että yksinkertaisesti unohdan kuvata. Nytkin oli liki etten ottanut järkkäriä mukaan, mutta se olisi ollut hankala (varsinkin ''salakuvissa''). Eilinen oli siis vapaapäivä, joten suuntasin Tampereelle Koskiklinikalle ja siinä sivussa vähän kiertelemään kauppoja. Hakusessa oli joko uudet kengät tai sitten uusi koru viikonlopun läksiäisiäni varten. No, niihin kuviin nyt..
Päivä alkoi meikkaamalla. Aamunaamasta ei heru kuvaa - meikeistä kyllä. |
Seuraavaksi vuorossa tukanlaitto. Juhaki panosti, joten kuvassa vain hänen kätösensä ja tukkageeli |
Valmis lähtöön! Laitoin korkeet saappaat, siksi sukat noin, heh. |
Lavia ja VelhonV*ttu. Kaunista katseltavaa nimestä huolimatta |
Perillä Koskarissa. Juha lähti ajelemaan mukaan, ano oikei vapaapäivänki! |
Parkkipaikan metsästys |
Klinikalla! Aivan töööörkeen ihanat suomalaiset Satelliet- tuolit |
Vähän shoppailuakin.. Stadiumissa oli nää mageet Vansit, jotka jäivät hintansa takia hyllyyn.. edes -25% ale ei auttanut. |
Kuvasta näkyy, löydettiin ehkä paras parkkipaikka ikinä! Tästä suunnattiin Lielahteen.. |
Autoselhvie |
Lielahti McDonalds. Unohdin ottaa kuvan, kun söin maailman parhaan toastin Linkosuon kahvilassa Koskarissa! |
Olli ''truu-koululaine'' kävi moikkaamassa. Bisnesmies |
Ostettiin Lielahden Wuf.fista Iltsulle kauan kaivatut Camo-valjaat! Vau! |
Löysin myös viikonlopun partyihin kivan heppakorun |
Tallilla! Laitoin Lartsun pesarille siksi aikaa kun siivosin boksin |
kierosilmäinen heppatyttö |
Lartsia nauratti |
En uskalla käyttää suojia niiden etusissa olevien ajeltujen kohtien takia. Hiertäis kuitenkin rikki, herkkisheppa. |
Tallin jälkeen Aapo ja Ville kutsu mut Nesteelle tyylikkäästi kahville |
Lopuksi vielä uudet valjaat tositoimissa! (tänä aamuna) |
Sellaista! Enskerralla raahaan sen järkkärin mukaan... Ja Petra kuvaili maanantaina mun ja Laran hömpöttelyä, täytyisi nekin postata! Mitä mieltä olitte MyDaysta? Tai ''mydaysta''.... :D
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)