NO SE SATULA!

Mullon hermot nyt vähän kireellä. Moninaisistakin syistä, mutta eniten ärsyttää satulattomuus. Ei siinä, onhan mulla hyllyssä maailman ihanin Equipe, mutta se ei vaan sovi enää. Ei sitten millään!

Ostin satulani 1,5 vuotta sitten Disalle. Sattumalta myöhemmin satulansovituksessa selvisi, että se sopi myös Laralle, joskin aavistuksen reilu leveys paikattiin lampaankarvalla. Tuolloin Lara oli vielä myös aavistuksen takakorkea. No, kuten tiedätte, nuori hevonen kasvaa ja selkä muuttuu. Laralta on takakorkeus häipynyt ja sään muoto muuttunut. Lara on siis edestä pitkä, sillä on suhteellisen lyhyt selkä, pitkä ja korkea hirviösäkä (joka on molemmin puolin kuiva ja vielä toispuoleisesti).. Vaatimuksena hyvä ja laadukas merkkisatula, värillä ei väliä kunhan on tummanruskea ja hintakin saisi mennä aikalailla +- 0 Equipen kanssa.

Keskiviikkona 26.2 pakattiin Lara autoon ja suunnattiin Kangasalle. Reissu oli kaikinpuolin turhauttava. Ajaa nyt ensin 1,5h, valikoimasta löytyy ainoastaan kaksi penkkiä joista kumpikaan ei ollut hyvä. Kokeiltiin siis Prestigen Versaillesia (hepalle ok, itselleni kamala istua kun en saanut jalkoja kii sitten millään) sekä Passierin Precisionia joka oli sodanaikaisen kova ja liukas minimaalisilla polvituilla. Lara hyväksyi penkin, mutta itse en hyppäisi sillä edes ristikkoa. No, sovitusmaksu jäi käteen ja palattiin kotiin mukana lista mahdollisesti sopivista penkeistä.

Versailles

Passier Precision

Matkalla soitin satulansovittajille ja sainkin sovittua sunnuntaiksi 2.3 klo 14 sovitusajan. Lisäksi varasin Reunoksen auton ensiviikolle varoiksi. Huvittavinta oli, että Reunoksen Ilkka ihmetteli ääneen listaani mahdollisesti sopivista satuloista. Listasta löytyi mm. Black Country Ricochet, Pessoa Don Nego, Globus Esperanza... Kaikki kuulemma kamalia istua, paitsi se Prestigen Versailles joka on kuulemma huonoin Prestigen penkeistä. Että semmoista! Ja kun haluan jälleen panostaa siihen laatuun.

Pessoa Don Nego

BCS Ricochet

Esperanza

No, sunnuntai koitti ja Nakkilasta saapui paku. Se paku sitten poistuikin myymättä meille mitään. Ei löytynyt Petran Lusopojille koulupenkkiä, ei löytynyt Laralle estepenkkiä. Yksi ihan hyvä vaihtoehto oli, Herve Godignon-merkkinen, joka oli tosi hyvä istua, mutta Lara ei tätä hyväksynyt. Oli meinaan kunnon rodeot siinä kentällä, että oksat pois. Lisäksi tässä oli sama ongelma, että en saanut pohkeita kiinni. Ei ollut niin paha ongelma, kuin Versaillesissa, mutta kumminkin hankala.

Ei siinä, Lara on ihanan rento ilman satulaa. Olinkin tuossa Kallen koulurääkissä ilman satulaa ja hei, oon vielä elossa!! Kokeilen vielä yhden paikallisen tytön satuloita ihan vain kokeilumielessä. Vuorossa olisi Devocoux, Albion Control ja se Globuksen Esperanza. Lisäksi kokeilen vielä yhden Pessoan. Olisi edes vähän jotain suuntaa. Uskon kyllä, että viimeistään Reunos meille sen oikean penkin etsii. Kuitenkin aika on rajallinen, Saksa kutsuu...