Oman elämänsä supermalli

Hevoseton postaus!

Maanantaina pääsin istumaan kampaamon tuolille, vihdoin! Oma ihana maantienharmaani puski jo tyvestä ja leikattu malli ei oikeastaan ollut enää minkään mallinen. Halusin säilyttää violetin linjan, jo kolmannen kerran peräkkäin. Aivan uskomatonta paikalleen jämähtämistä, mutta jotenkin olen omaksunut tämän värin itselleni. Onhan tämä neutraali, ja varmasti helppohoitoisimpia värejä, mitä on ollut. Lisäksi takaraivossani muhii kauhistus siitä, kuinka selviän Saksan reissun ilman luottokampaajia.. Vitsailin jo majoittavani jomman kumman viikonlopuksi luokseni, ihan vain että saisin tukan kuosiin. Joudun siis turvautumaan markettiväreihin. Sana kalskahtaa kamalalta ja tuo pahan maun suuhun. Päätäni ei ikinä ikinä ikinä ole värjätty kaupan väreillä. Jaiks!

Noniin ohi aiheen. Olin tosiaan kampaajalla, innostuin sen verran, että halusin jonkun ottavan ihan kunnon järkkärikuvia Facebookkiin. Kampaajakin innostui sen verran, että alkoi väkertämään kiharakampausta. Oikein ison maailman meininkiä! Meikin ja puvustuksen hoidin itse, höh. Jotta kuvat olisivat edes jotenkin siedettäviä, nakitin Petran kuvaamaan (Juha pääsi pälkähästä ja välttyi raivokohtauksilta). Miljööksi valikoitui rakkauspaikka: Koonin mökki. Paras paikka maailmassa.

ja nyt niitä kuvia!

tyrkyllä

kaislikossa suhisee

ja suhisee

epäonnistunut vahinkokuva olikin onnistunein. taitavan kuvaajan ansiota

promo-kuvaa. keikkajulisteeseen



mun täytyy kävellä näin mun täytyy kävellä näin



kinkkuverkot jalassa

tää fiilis <3

puunhalaaja

oli kyllä äärimmäisen mielenkiintoista. En oikeastaan välitä olla kameran edessä, kuvaaminen on enemmänkin se mun juttu. Petra kuitenkin tiesi millaisia kuvia haluan, joten ihan kelpo otoksia nämä ovat. Malli vaan ei ole parhaimmasta päästä :D No miellyttikö teitä malleilut? :)